ernestico

Kouluhevostelua

2011-12-18T09:01:00.000-08:00

Eilen Eetu klipattiin ihan ekaa kertaa ikinä, ja vähän taisi ainakin allekirjoittanutta jännittää että millaisen palautteen tämä toimenpide saa... tietysti, turhahan sitä oli miettiä. Poni kuulosteli klipperiä vähän pöristen, mutta heti kun ensimmäinen porkkana tungettiin naamariin niin asia selvä, täähän on ihan kiva juttu. Korvantauksen siistiminen tosin Eetun mielestä oli ihan likkojen hommaa, siistit klippausrajat on nössöille. Kyllä se on korkea hevonen kun se nostaa pään ylös.

Eetu on myös ryhdistäytynyt Kouluhevosena. Kolme päivää putkeen reenattiin maneesissa, ja kaikkina päivinä Kouluhevonen löysi takajalat ja ryhdin. Ensimmäinen päivä meni tahtojen taistelussa ja vikan vartin leijunnassa, toinen nautiskellessa läpiratsastetusta hevosesta ja kolmas uuden valmentajan silmien alla. Koulutunti ja kolmas maneesipäivä peräkkäin yhdistettynä pitkiin hetkiin raviympyrällä saivat Eetun hiukan etupainoiseksi ja raskaaksi ratsastaa, mutta saatiin hyviä vinkkejä. Tosi positiivinen yllätys oli se, että muoto pysyi tasaisena. Etupainoisuuden takia haimme säkää korkeammalle jotta lavat pääsisivät työskentelemään ja etujalat ehtisivät alta pois. Hyviä pätkiä tuli vaikka Eetua väsytti ihan hirveästi, sai olla ylpeä :)

Paarmoja, hellettä, maastoilua

2011-07-11T03:22:00.000-07:00

Huh hellettä ja hyi paarmoja! Eetukin on selkeästi kääntänyt vapaalle, toissapäiväinen hölkkälenkki maastossa todisti sen että jos ihmiset unohtelevat viikonpäiviä, poni unohtaa takajalkoja talliin. Takaset laahasivat muutaman sentin maanpinnan alapuolella, jos paikallaan oltaisiin ravattu niin mitä luultavimmin olisimme kohdanneet arkeologisia löydöksiä.
Eilen taas mukaan maastoilemaan lähti tallikaveri, ja hevoset tulivat loistavasti toimeen. Pirteä seura saiheutti Eutskassakin sen, että laukassa sai muutaman kerran muistuttaa että jos me mentäisiinkin ihan hissuksiin täällä perässä.
Koulutunneilla on käyty ahkerasti kerta viikkoon ja kuin huomaamatta vaatimustaso on noussut - enää ei riitäkään pelkkä eteenpäin hölköttely tarpeeksi suurella temmolla vaan täytyisi löytyä selän työskentelyä ja asetusta ja tahdikkuutta ja tasaisuutta.

Meinasi unohtua. Eetun kanssa yhteistä matkaa ollaan taitettu jo vuosi. Toisaalta tuntuu että tuon hevosen kanssa ollaan koettu paljon ja toisaalta tuntuu että matka on vasta alussa. Niinhän se onkin.

Muutos

2011-06-20T14:49:00.000-07:00

Tuntuu että tässä viimeisen puolen vuoden aikana on tullut käytettyä sanoja muutos ja kehitys aika moneen otteeseen. Mutta kun kehitytty ollaan isoin harppauksin ja muutos aikaisempaan on silmiinpistävää. Talli-ihmisetkin huomauttavat asiasta, "sehän jopa liikkuu eteenpäin!".

Myös muussa suhteessa jotain on selkeästi tapahtunut. Tämän todisti eilinen "välikohtaus", jolloin olin hakemassa Eetua ryhmälaitumelta kolmen muun hevosen luota. Juuri kun olin päässyt Eutskan kanssa portin kohdille, saavat muut hevosen sätkyn ja yksi päättää rynniä niin että otteeni riimunnarusta irtoaa. Kolmikko lähtee lätkimään laitumen keskelle, Eetu peesaten selkeästi vähän hämmentyneenä tästä yhtäkkisestä työtehtävistä vapautuksestaan. Vaikka tiesinkin huutamisen olevan turhaa, kutsuin hevosta ja käskin sitä muutaman kerran pysähtymään. Huomasin että pojan korvat kääntyivät kuulostelemaan ja ravin tahti hidastui käynniksi. Vähän aikaa huudeltuani "prrt seeeis eetu", poni pysähtyi, vilkaisi vielä kerran kavereihin jotka sinkoilivat nyt jo matkan päässä ja päätti jäädä odottamaan kunnes pääsin epäuskoisena tarraamaan taas riimunnarusta kiinni.

On se upea, suurien tunteiden hevonen (:

kuvia!

2011-06-04T11:26:00.000-07:00

Koulutunti 2.6.2011

Esteitä 3.6.2011

c. tiinamari karvinen

TRAKEHNER.

2011-06-01T10:08:00.000-07:00

Kevättä rinnassa ja trakehner myös, pienet vihreät miehet ovat aloittaneet metsästyksen ja tietysti meidän Eetu on ykköskohteena...

Mutta pari viikkoa sitten Eetu sai ihan itse moikata Vladimir Georgievia. Vaikka uppo-outo ihminen vähän jänskättikin, suoriutui Eutska hienosti. Kurssin toisena päivänä pääsin itsekin liinan toiseen päähän.
Opettelimme maastakäsittelyn "First Step". Tavoitteena oli rento mutta tarkkaavainen hevonen. Näytti se niin helpolta vielä lehteriltä, mutta voi hyväänen aika kun Millalle iskettiin naru käteen niin siinä oli kyllä muutama liikkuva osanen liikaa.
(Niii, saavat ne lehteriltä huutelijat tulla seuraavalla kerralla ihan itse kokeilemaan! :--D)
Teimme erilaisia johtajuusharjoituksia, pyysin esimerkiksi Eetun päätä alas ja sivuille. Eutska peruutteli, seurasi, pysyi paikallaan ja jopa ravasi kun pyydettiin :-) Sai olla taas tosi ylpeä niin hyvin käyttäytyvästä hevosherrasta!

Ylpeyden aihe on ollut myös ponin (ja kuskien) ryhdistäytyminen koulupuolella! Eetu on väläytellyt hienoja kouluhevosen elkeitä ja ollut tosi mukava ratsastaa. Vähäsen on pienet vihreät miehet päässeet häiritsemään mutta vain hiukan! Tästä on hyvä jatkaa :)

Tähtioppilas

2011-05-14T08:39:00.000-07:00

Vladimir Georgievin maastatyöskentelykurssin innoittamana suuntasimme Eetun kanssa tänään juoksutushalliin, tarkoituksena vähän testata vinkkejä mitä kuunteluoppilaana lehterillä istuessani sain.
Poni oli todella yhteistyöhaluinen ja tuntui harjoitusten välissä kyselevän "mitä sitten opeteltaisiin?". Edes tuulen humina hallin läpi ei haitannut, kaverihevosena Eetu oli kovin kiinnostunut kaikesta mitä kokeilimme. Juoksuttaminen sujui mukavasti maastakäsinharjoitusten jälkeen, ja nähtyäni käytännössä ammattimaista hevosen käsittelyä, oli helpompi muuttaa myös omaa toimintaa ymmärrettävämmäksi hevoselle.

Maastakäsin-kärpänen rouhaisi. Oli tosi hienoa huomata kuinka hevonen hoksasi nopeasti mitä yritin siltä pyytää, ja flow haihtui hitaasti vasta hallista ulos tepasteltuamme. Eetu rentona pää alhaalla pitkää askelta kävellen, minä vieressä pakahtuen onnesta, as cheesy as it sounds: tässä on hienoin tapaamani hevonen (:

c. milla

Komea miäs :)<3

Kehitystä

2011-03-18T00:26:00.000-07:00

Eetu on parempi kuin koskaan. Viime viikkoisen CR-tunnin jälkeen (ansiosta) on otettu ihan uskomaton harppaus eteenpäin. Ratsastaja tasapainottelee kuin veitsen terällä satulassa, parin askeleen pituisia horjahduksia lukuun ottamatta onnistuukin säilyttämään tasapainoisen istunnan jonka alla hevonen muuttuu kuin toiseksi vielä viikonkin takaisesta.
"Uudelleenkoulutus" kevyisiin apuihin tuottaa tulosta, pysähdyksestä saa jo pyytää odottamaan ennen liikkeelle lähtöä. Kiitos, noin pienellä avulla ei tarvitse vielä lähteä. Pikkuhiljaa pohjettakin saa käyttää vähemmän ja vähemmän. Kehujen ja kiitoksen kautta Eetu on ravissa energinen, positiivinen, kevyt.
Herrasta on tullut herkempi myös kuittaamaan ratsastajaa virheistä. Eilen ensimmäisten raviaskeleiden aikana ratsastajan jalka jäi liian taakse. Häntä viuhtoi ja korvat kuulostelivat, mitä se nyt tolla tarkottaa. Käyntiin ja kiitos hienosta siirtymisestä, asetellaan ratsastaja uusiksi ja yritetään ravia taas. Ei enää ahdistanut, pystyi myötäyksen kautta rentoutua ylälinjasta ja ponnistamaan takajaloilla.
Laukan työstämistä odotamme vielä vähän aikaa. Ehkä ensi viikolla alamme harjoittelemaan sitäkin.. :-)

Energisyys näkyy myös muualla. Taluttajan vieressä kävellään, ei neljä metriä takana. Maastossa otetaan omalla luvalla laukkaspurtteja, ja tallivihkoa lainaten: "tuntui aika vahvalle". Alkaakohan herralla olla jo kuntoa?

Suuntana HIHS Amateur Tour 2011

2011-03-04T23:18:00.000-08:00

Eilen kasattiin suuren suuri este pitkän sivun loppuun. Intoa taisi olla enemmän 20-senttiselle ristikolle enemmän kuin taitoa, satulan molemmin puolin, mutta kummallakin oli hauskaa! Milloinkohan sinne HIHSiin voi ilmoittautua..? ;)
Eetu on ollut nyt mukavan kevyt ratsastaa, kun ratsastaja on vaan itse muistanut pysyä kevyenä. Heti kun pohje alkaa puristaa tai käsi hidastumaan, protestoi hevonenkin jumittamalla. Parempaa opettajaa saa hakea :-)
Saman tallialueen sisällä ollaan kuun alussa muutettu toiseen tallirakennukseen, jossa Eetulla on luksuskarsina, kahdella isolla ikkunalla ja ihanalla puokkineitonaapurilla..

Viimeviikkoiselta CR-tunnilta Eetu sai loistavaa palautetta: herra on reipastunut, saanut lisää massaa ja on hyvinvoivan ja elämäniloisen näköinen. Kyllä tässä ollaan oikeaan suuntaan menossa!

Ilopukkeja ja kaahailua

2011-02-20T07:52:00.000-08:00

Käytiin testaamassa miten laukkaradalla irtoaa vauhtia, ja hyvinhän sitä sieltä tuli... Ensimmäinen kaarre reippaassa ravissa ja laukannosto, heti kun suora aukesi niin hevonen tuntui räjähtävän! Puutteellisesta jarrutuskoneistosta huolimatta (tai sen ansiosta?) singahduksen tuoma adrenaliiniryöppy oli juuri sitä mitä molemmat tarvitsivat :)
Parasta oli iskeä pitkät ohjat heti ensimmäisillä käyntiaskeleilla pyrähdyksen jälkeen ja luottaa hevoseen.
Upeaa kun herra alkaa vähän revittelemään, ollut niin kovin kyllästyneen oloinen työskentelyyn... Pikkuhiljaa aletaan kasailla esteitä maneesiin, ja kun lumet sulavat, kentälle (:

Kuin kouluhevonen konsanaan

2011-02-12T23:37:00.000-08:00

Olimme eilen Eetun kanssa Anne Kesselin tunnilla, mistä voipi tarkemmin lukea Palikkaratsastajan puolelta.
Eetu yllätti ja väläytteli mielettömiä liikkeitä, kyllä meistä vielä kouluponeja tulee (: Annen kanssa tullaan suunnittelemaan kunto-ohjelmistoa hevoselle, ehkä ratsastajallekin täytyisi jos meno jatkuu tuollaisena... Juoksuttelua on luvassa pari kertaa viikkoon ja koulutuuppausta. Maastoilua ja pikkuesteitä unohtamatta :)

Elämää uudessa kodissa

2011-02-05T07:31:00.000-08:00

c. Tiinamari Karvinen

Uudessa kodissa Eetulla on paljon kavereita, turvallinen maneesi, rauhallinen maastolenkki ja hämmennys: nyt täytyy oikeasti tehdä töitä!
Ohjelmistossa on paljon fiilistelyä ihanalla maastopolulla, hikoilua valmennuksissa ja elämästä nauttimista. Ja viimeisimmän ainakin Eetu osaa loistavasti :)
Eetussa on kuulemma vähemmän työmaata mitä odotettu. Kukkahattutädit ovat tästä onnessaan ja viskaavat kukkaset ja vaaleanpunaiset lasit nurkkaan. Ainakin isoksi osaksi ajasta...
Tämä hevonen on ihana, kerroinko sen jo?

Miten paljon voikaan opettaa
sielu sielulle sanoitta
kuinka paljon rakastaa
voi toista täysin ehdoitta?

c. Merituulia / Pienet tähdet loistavat kirkkaimmin

takaisin kotona

2011-01-31T07:37:00.000-08:00

Eetu muutti eilen uuteen kotiinsa Ruohojärven kartanolle, jossa on nuorena kloppina ollut ratsutuksessa Siiri Kyröllä. Eetu otti tosi lunkisti uudessa (tai no, tuttuhan se oli) paikassa ja oli oikein tyytyväisen näköinen (:

Tässä vielä muutama kuva 29.1.2011, viimeinen päivä entisellä tallilla.

c. Tiinamari Karvinen

Herra oli löysäillyt alkutunnista oikein urakalla,
joten vähän irroteltiin vauhtia pyrähdyksillä.
Tosin eetun mielipide näkyy selkeästi....
Neljäs kenttäpäivä putkeen on NIIN tylsä :-)
c. Tiinamari Karvinen

Eetun karva on ollut vähän kuiva
ja tuollaiset karvattomat läikät on tullut kylkiin.
Mutta kyllä niistä pian päästään eroon (:
c. Tiinamari Karvinen

Komein<3
c. Tiinamari Karvinen

Tästä voisi teettää taulun,
jos olisin edes vähän edustavamman näköinen.. :D
Hevonen on upea<3
c. Tiinamari Karvinen

PST. Uusi, ihana bling bling -otsapanta tuli postissa juuri sopivasti uudelle tallille näyttöön ja käyttöön.. :)

siitä lähdetään...

2011-01-28T10:57:00.000-08:00

...ilman sinua koskaan
en mistään kiinni saa.

c. Tiinamari Karvinen

äijälle kunnon varusteet.

2011-01-15T00:16:00.000-08:00

Tietysti jokaisen itseään kunnioittavan hevosherran varustepinoon kuuluu synkkää talvea piristämään Hippodomen uskomattoman suloisia kamoja... Esimerkkejä jotka ovat kuin luotuja meidän kovikselle...

ISO rusetti häntään 4e
http://hippodome.com/

20cm dandyharja 4.10e
... kaikkina väreinä kiitos!
http://hippodome.com/

Värilliset makukuolaimet 25.30e
ihan must. kattokaa nyt väriäkin.
http://hippodome.com/

Kerrankin musta hevonen löytyy pimeinä syysiltoina tarhan synkimmästäkin päädystä...

heijastinriimu SYDÄMILLÄ 13.90e
ettei kellekään jäisi epselväksi että mamman mussu on ihanin<3
http://hippodome.com/

otsapanta timanttikirjaimille 11.10e
kirjaimet myydään erikseen 2.60/kpl
tämä ei tarvitse edes mainospuheita
http://hippodome.com/

Jäädään odottelemaan rikastumista! ;)

Puoli vuotta kuvina

2011-01-06T01:45:00.000-08:00

Eetun kanssa vähän päälle puoli vuotta yhdessä. Paljon on mahtunut matkalle, ja sen edetessä olen yhä varmempi että tässä taitaa olla minun Elämäni Hevonen.

Näistä kuvista näkee loistavasti meidän kehityksen. Kesällä tutustuttiin, etsiskeltiin yhteistä säveltä (tulos välillä niinkuin kuvasta näkyy - ilman selkää mennään :D), alkusyksystä löydettiin haluttua rentoutta ja selkää, syyskuussa Eetu heräsi ja kaikki oli taas kovin jännittävää... Tuuletettiin välillä päätä ja nyt, talvella, kenttätyöskentelyssä näkyy selkeä ero heinäkuun kuvaan.

kesäkuu

heinäkuu

elokuu

syyskuu

lokakuu

joulukuu

If you're not around here

I am gonna fall

Yeah, I am gonna fall

2011

2011-01-02T05:01:00.000-08:00

Mitä olisi uusi vuosi ilman lupauksia ja tavoitteita? :)

Lupaan...

...opetella istumaan. Tähän kuuluu ahkera istuntatunneilla käynti, kehonhallinnan parantaminen ja venyttely. Pilates, zumba, lihaskunto.

...parantaa perusratsastustani. Alan siis käymään perustunneilla jotta saisin taas vähän tatsia muuhunkin kuin vain istuntaani (:

...tehdä enemmän maastakäsin-juttuja Eetun kanssa, tutustua Persoonaan paremmin.

...asettaa rajoja ja olla tarkempi. Ehkä olen iukan kukkahattutäteistynyt, nyt alan ryhdistäytyä!

Tavoitteita

- Laukkatyöskentelyn parantaminen. Kehitän siis omaa ratsastustani rankasti.

- Yhteistyön parantaminen maasta ja selästä.

- Pakolliset kilpailu-uraamme koskevat tavoitteet kaudelle 2011: tallin harjoituskisat kouluratsastuksessa K.N. Special ja 60-70 cm. Ensi kaudella ehkäpä siis Suomen mestaruus ;-)

- Pitkiä maastoja, esteitä, ilman satulaa, hankitreenausta...

Vuoden 2010 viimeinen ratsastus:

Talvikuulumiset

2010-12-11T03:28:00.000-08:00

Jospa sitä kerran kuussa kävisi ilmoittelemassa että henki vielä pihisee meissäkin. Eetulla varsinkin, herra on ottanut ilon irti talvesta ja on muuttunut melkein uudeksi hevoseksi. Kirpeät pakkassäät saavat hevon moottorin käyntiin ja hyrräämään, pointsit ponille ettei pöljäilyenergiaa kuitenkaan ole latautunut vaan iso osa pystytään kanavoimaan työskentelyyn (..ja ehkä hiukan mörköjen tuijotteluun mutta ainahan kannattaa vähän edes olla valppaana..).
Selkään Eetu on herkistynyt moninkertaisesti, ratsastajien istuntavirheistä kuittaillaan jo eikä keskustelua "kyllä voit mennä eteenpäin vaikka en joka askeleella sitä sulle kertoisi" ole tarvinnut käydä aikoihin... Ravityöskentely on jo mukavan tasaista ja lämmittelyjen jälkeen jopa lennokasta, laukka allekirjoittaneella on vielä pienenä ongelmakohtana mutta koko ajan ollaan parempaan päin menossa.
Maastoilun salat ovat selkeästi avautuneet meidän villihevoselle. Taas kerran täytyy tosin ylistää häntä, vaikka kuinka kivaa olisikin baanattaa täysii niin ratsastajan pidätteitä kuunnellaan aina (vaikka jarrutusmatka joskus satunnaisesti vähän levahtaisikin..) ja käynnissä rento ohja tarkoittaa myös rentoa ponia eikä kiitolaukkaenergiaa keräydy ollenkaan.
Ehkä pari kertaa on täytynyt kääntyä suosiolla takaisin maastosta kun kaikki on ollut nii-in jännää, mutta heti seuraavana päivänä mennään korvat höröllään mörköpaikan ohi ja ratsastajan niin halutessa voisi vaikka kiivetä puuhun. Trakehnerin omaperäisiä piirteitä tosiaan välähtelee, koskaan ei ole päivät samanlaisia.

Puoli vuotta yhteistä taivalta takana, ja voin sanoa että Eetu on juuri sitä mitä hevoselta voi toivoa. Vaikka useina päivinä olen raahautunut tallille silmät ristissä ja koulustressiä täynnä, piristää Eetu päivän olemalla oma itsensä. Poni on höristen tarhan portilla vastassa, kiipeämässä syliin vesiboksissa, ihmettelemässä tallikirjan rapinaa... Parasta tässä hevosessa on se, että se on sydämellä mukana kaikessa.

Korkkareitten koeajo

2010-11-06T07:54:00.000-07:00

Eetun kanssa on yhteistyö alkanut sujumaan paremmin ja paremmin. Hevonenkin on virkistynyt syyssäässä.
Tänään ruuvattiin uudet popot alle, tilsakumien ja hokkien kanssa odotellaan paksuja lumikerroksia joissa kahlailla ja kasvattaa muskeleita.. :) Poni on saanut hyvin massaa takaisin saikun jälkeen, kesällä kärähtänyt karvakin lähtee ehkä hiukan vastahakoisesti mutta varmasti. Kaulalla näkyy jo selkeä ero muutaman viikon takaiseen, se on jo ihan musta.
Ensimmäistä kertaa ratsastelin kunnolla tallin kakkos- eli pikkukentällä, joka on nimensä mukaisesti pieni. Aluksi Eetua taisi vähän jänskättää korkeat korot ja ravi meni Seppoiluksi, mutta pikkuhiljaa saatiin vauhtia taakse. Poni on alkanut luottaa käteeni ja ilmeisesti itse olen hyvää vauhtia matkalla kohti häiritsemätöntä istuntaa, koska herra on kivalla, joustavalla kaulalla jo alkukäynneissä. Askelkin on pidentynyt ja selkä tekee töitä aina kun vaan jaksaa muistaa :-)
Teimme paljon laukannostoja käynnistä ja ravista. Nostot paranivat kerta kerralta, paria ensimmäistä ei voinut nostoiksi kutsuakaan... Loppua kohti selvisimme varsin lyhyellä kiihdytyskaistalla. Kuskin täytyisi vaan oppia istumaan nostoissa hiljaa eikä syöksyä ja tuupata ja heilua.
Testiajo sujui siis kaikin puolin mukavasti, kiva huomata edistysaskelia (:

Syksy

2010-10-23T11:39:00.000-07:00

Kuvat c. Tiinamari Karvinen

Kraniohoidossa

2010-10-10T09:37:00.000-07:00

Eetulla oli tänään kraniosakraalihoito Helénin ratsutilalla Viitailassa. Ennen hoitoa se kävi omistajansa kanssa tunnilla, ja oli kuulemma ollut oma itsensä vieraasta ympäristöstä huolimatta (: On se niin fiksu!

Olimme maalailleet kaikennäköisiä kauhukuvia ennen kraniohoitoa. Pahiten pelkäsimme diagnoosia selästä, koska se oli tuntunut olevan jumissa ja etenkin satulan laitto oli ollut Eetun mielestä ihan tyhmää viime päivinä. Suoristunut lannerankakin oli todella potentiaalinen ongelmien aiheuttaja -ehdokas...
Kraniohoidon edetessä hoitaja Merja epäili hiukan kuivanoloisten lihasten ja karvan syyksi keuhkoissa olevaa jumia, mutta aiheuttaja olikin yläruoansulatuskanavissa. Näin saatiin palaset loksahtamaan paikalleen myös satulanlaitto-operaatioissa. Eetun maha oli sen verran kipeä että etenkin satulavyön laitto oli vastenmielistä sille, eikä liikkuminenkaan varmaan maita mahanpurujen vaivatessa... Hoito on tosi yksikertainen, luontaistuotteilla kuten esimerkiksi nokkosilla selvitään, ja kuulemma vatsavaivat ovat siitä kivoja hoitaa että ne paranevat yleensä nopeasti. Merja suositteli myös kalkin syöttämistä jotta saataisiin kaviot paremmiksi. Heinää tulee myös lisätä reilusti.
Muuten Eetu oli kuulemma todella terve hevonen! Yhtään suurempaa ongelmakohtaa ei löytynyt, yksi jumi hoidettiin vasemmasta kainalosta (sama jalka jossa kaviopaise oli). Joten suuuri taakka putosi harteilta, oli ihana kuulla että meillä on ihan oikeasti täydellinen hevonen, terveyttä myöden :D

Elonmerkkejä

2010-10-01T23:54:00.000-07:00

Tosiaan, hengissä vielä ollaan ja hevonen ja kavio toipumassa kovaa vauhtia! Siitä todisteita kuvien muodossa (:
Viikonloppuna hevonen toimi kuin ajatus, kunhan oltiin puolisen tuntia saatu verrytellä ja tuijotella mörköjä... Pientä keskustelua vaadittiin aluksi myös kääntymisen kanssa. Otettiin lisäksi ensimmäiset laukkapätkät, joihin olen tyytyväinen: ei ensimmäistäkään elettä hevoselta lähteä lisäämään omatoimisesti vauhtia, kuuntelu oli hyvä ja jopa niska alkoi pikkupätkän lopussa tippua lipputangon tilalta alaspäin.

Alussa...

...keskivaiheilla...

...ja lopussa.

Tiistaina taas tutustuin Kakeen, yhteen Eetun monista persoonallisuuksista. Koskaan ennen en ole Eetun selässä miettinyt, minneköhän päin tästä seuraavaksi lähdetään. Hevonen oli viulunkieltäkin jännittyneempi, ravi ei edennyt minnekään ja kaikkialla oli mörköjä... Puolen tunnin taisteluiden jälkeen hain yhden ihan kivan voltin ja sitten tulin alas taluttelemaan loppukäynnit... Näinkin siis välillä :D

Torstaina kävimme pitkästä aikaa tunnilla. Olin todella yllättynyt siitä, miten hyvin tunti oikeasti meni! Heti alkukäynneissä hevonen oli rentona, möröt olivat lähteneet kotiin ja kun otin ohjat, Eetu pyöristyi ja oli tosi helposti muokattavissa niin lyhyeksi tai pitkäksi kuin halusin. Tämän takia tosin ravimme oli hiukan epätasaista, koska käteni eivät pysyneet paikallaan ja tuntuma selkeänä vaan välillä ohjat olivat löysät, tuntuma katosi ja hevonen sen mukana joko ylös tai liian alas. Muutamia, vähän pidempiä pätkiä tuli kun hevonen tuntui sikahyvälle, kevyelle ja pehmeälle. Kääntyminenkään ei ollut suuri ongelma.

Tein myös muutaman laukannoston, ja sain jonkunnäköisen ahaa-elämyksen. Olin aikaisemmin vain jäänyt laukka-avun kanssa päälle, myötäämättä sitä ollenkaan. Kun tein minimaalisen puolipidätteen, "heilautin" jalkaani eteenpäin ja päästin sen taas omalle paikalleen, Eetu nosti laukan kivasti. Mulle oli tosi vaikeaa pysyä laukassa lantiosta rentona ja myödätä laukkaa, nyt sain muutaman kerran hyvän fiiliksen siitä kuinka hevonen laukkaa ja minä istun rentona myötäillen liikettä. Mutta on silti kauhean vaikeaa uskoa sitä, että kyllä se hevonen jatkaa laukkaamista vaikka en sitä koko aikaa eteenpäin tuuppaa...

2010-09-17T08:32:00.000-07:00

Päivityskatkoa on ollut - suurimmilta osin epävarmasta tilanteesta johtuen josta en ole viitsinyt (mahdollisesti virheellisiä) väliaikatietoja antaa.

Eetu alkoi pari viikkoa sitten ontua oudosti - aivan normiliikutuksen ja vielä kahden kävelypäivän päätteeksi. Eri tahoilta kysyttiin mielipidettä ja välillä ennusteet kuulostivat melko hurjiltakin.. Loppujen lopuksi syyksi varmistettiin kaviopaise, mitä ollaan tässä muutama päivä paranneltu. Kengittäjä tuli aukaisemaan paiseen jonka jälkeen betadinehaudetta on kaviossa pidetty. Tänään ei enää haudetta ollut ja kävin kävelyttelemässä Eetua noin vartin verran, poni oli todella nätisti huomioon ottaen pitkän karsinalevon. Jalalle pystyy jo astumaan normaalisti, tästä taas lähdetään lihaksia ja kuntoa kohottelemaan kun saadaan lupa ratsastaa (:

perfection

2010-09-05T01:06:00.000-07:00

Torstaina ratsastuksen jälkeen leijuin monen kilometrin korkeudella. Niin helpolta ei ratsastus ole varmaan koskaan tuntunut, hevonen suorastaan lensi.
Alkuravit menivät kolmikaarisella siihen, että poni kipitti ilman selkää tuijotellen ulospäin, koska kova tuuli kahisutteli puiden lehtiä kentän reunalla. Olisin voinut alkaa vaatimaan hevoselta heti keskittymistä ja taipumista, mikä olisi todennäköisesti vain lisännyt jännittämistä, mutta päätinkin vain että herra saa tuijotella minne tykkää, minä menen nyt kolmikaarista ja keskityn istuntaani. Pikku hiljaa alkoi Eetukin keskittymään huomatessaan, etten lähtenytkään juttuun mukaan ja että tässä nyt ihan oikeasti tehdäänkin jotain tehtävää. Olen tosi tyytyväinen kolmikaarisiin, kääntyminen toimi kiitettävästi enkä joutunut korjaamaan ohjalla ja raipalla kuin muutaman kerran kun Eetu ei ymmärtänyt/jaksanut keskittyä.
Oikea laukka nousi uralla hyvin, mutta vaihtui vasemmaksi heti kahden askeleen jälkeen. Tein jokaisen vaihdon ja raville rikon jälkeen uuden ja rauhallisen noston mahdollisimman nopeasti, jo kahden raviaskeleen jälkeen. Tarkastelin samalla istuntaani, jos olisinkin antanut tietämättäni vaihtopyynnön hevoselle. Jatkoimme tätä kaksi askelta laukkaa - vaihto - rikko - uusi nosto -tyyliä monta kierrosta ja viidestä kymmeneen minuuttia, kunnes laukkasimme lopulta kokonaisen lyhyen sivun oikeaa laukkaa ilman katkoja. Tässä vaiheessa kiitin paljon, vaihdoin suuntaa ja nostin vasemman laukan mikä nousi todella hyvin jos vertaa aikaisempia nostojamme! Laukka säilyi hyvin ja tuntui helpolta ja kevyeltä, pystyin keskittymään istuntaa. Liike ylös - ei tuupata eteenpäin. Muutaman askeleen ajaksi pääsin oikeasti mukaan laukkaan, ja tunsin kuinka hevosen selkä pyöristyi ja se alkoi polkea kunnolla takasilla alleen. Ensimmäistä kertaa säätelin laukkaa pelkällä istunnalla ylöspäin ja Eetu kokosi upeasti laukkaa pariksi askeleeksi! Pitkällä sivulla pyysin istunnalla hevosta pidentämään askelta ajattelemalla pidemmäksi aikaa ylöspäin ja muutaman millin eteenpäin - ja hevonen lensi pitkän sivun lisätyssä laukassa!
Vasemman laukan jälkeen myös oikea sujui hyvin, menimme monta kierrosta ja ympyrää ilman laukanvaihtoja, hevosen kuunnellessa tarkasti ja tehden selkeästi töitä pysyäkseen pyytämässäni laukassa.
Siirryimme kevyeeseen raviin mikä oli uskomattoman lennokasta ja joustavaa, sain tehdä tosissaan töitä että pysyin kevennyksessä hevosen mukana enkä heilahtanut joka askeleella ylös. Hevonen kulki rentona, pyöreänä ja ravi oli energistä. Käännyimme tismalleen siitä mistä olin ajatellut, ilman ohjas- tai pohjeapuja, asetus oli tasainen ympyröillä kumpaankin suuntaan.

Loppukäynnit teimme baanalla. Vaikka tuuli oli melkein myrskylukemissa (ainakin siltä se tuntui...) ja muut hevoset laukkailivat laitumilla, Eetu pysyi käynnissä vaikka selkeästi vähän jännitti tilannetta. Viimeiselle suoralle kotiinpäin pystyin antamaan täysin pitkät ohjat ja hevonen kulki rentona välittämättä möröistä.

Tätäkö on täydellisyys?

koulua ja suojia

2010-08-28T04:30:00.000-07:00

Torstaina ratsastelin koulua kentällä tunnin, ja pienten alkukankeuksien jälkeen alkoi ravissakin löytyä kiva tahti ja rentous - vaikka metsän möröt välillä kyttäilivätkin menoamme...
Olen tosi tyytyväinen siihen että Eetu on alkanut nyt rentoutua ja heti alkukäynneissä hakee kuolaimelle ja eteen-alas. Tasaisella kädellä ja ulko-ohjan tuella olen oppinut hieman säätelemäänkin herran muotoa, mutta korkeammaksi ei ole mitään tarvetta sitä hakea ennen kuin matalampi muoto tulee kaikissa askellajeissa ja säilyy hyvin aktiivisen takaosan kera. Nyt ei aina takapää ole tarpeeksi aktiivinen, mutta pikkuhiljaa alkaa parantua, ja koko ajan pienemmillä avuilla. Käännöksiin - ja oikeastaan kaikkeen - pätee Eetun kanssa sääntö: vähemmän on enemmän. Mitä vähemmän jään pumppaamaan jalalla ja mitä vähemmän kääntämällä käännän ja menen edelle kaarteissa, sitä paremmin herra kulkee.
Kiva huomata että yhteistyö alkaa pikkuhiljaa sujua (:

Puolivahingossa kävin myös SatulaSopin verkkokaupassa... Ja löysin sieltä aivan jumalaiset suojat! Globuksen nahkaiset hivutussuojat saivat unohtamaan kaiken muun ja muutaman minuutin vain ihailin niitä... Kaiken lisäksi hintakaan ei ylitä budjettia, toisin kuin kaikki muut katselemani nahkasuojat remmeillä.

Kuvat SatulaSoppi.net

minä rakastan näitä iltojani kanssa sun

2010-08-22T06:04:00.000-07:00

Takana tunnin kävelylenkki maastossa, huomasin että kauniin syyspäivän maisemat herättävät Eetun sisäisen Filosofin henkiin.

leijuntaa

2010-08-20T09:53:00.000-07:00

Onkohan minkään hevosen kanssa tullut näin voimakkaita tunteita - niin positiivisia kuin negatiivisia. Vaikka takana on yhteistä taivalta vasta muutama kuukausi, on silti surun ja ilon kyyneleitä vuodatettu ehkä useampaankin otteeseen.
Tänään hevonen oli mahtava. Kuten se on aina, mutta tänään oli todella motivoitunut tekemään jopa töitä ( tempo ei ollut papparavia... :-) ) ja herkistyi aika nopeasti avuille. Teimme paljon asioita ympyrällä, ravissa pienensimme ja suurensimme ympyrää. Yhä ongelmana on ulospäin liiraaminen, joka tosin myös korjautuu sillä kun istun oikeassa kohtaa oikeaan aikaan antaen oikeita merkkejä... Mutta vaikeampaa on keksiä että miten siellä oikeasti silloin istun kun kaikki toimii (: Ravin tempo oli rauhallista (nimenomaan rauhallista, ei hidasta!) ja herra alkoikin kulkemaan oikein päin kun pidin käteni tasaisena ja seurasin istunnalla joustavasti.
Laukat nousivat oikealle tosi hyvin, eikä laukka vaihtunut kertaakaan. Vasemmalle teen laukannostosta jotenkin ihan liian ison numeron jolloin Eetu alkaa jumittamaan ja lopulta "syöksähtää" (liian voimakas sana mutta olkoon :D) laukkaan. Tänään jumitus ei ollut niin pahaa kun muistin itsekin rentoutua.

Tallin omistaja houkutteli jo kisoihin, mutta ehkä täytyy tallin pikkukisat edes käydä kokeilemassa ennen kuin alkaa muualle edes miettimään lähtevänsä.. :D

Rakastan tota hevosta<3

aivojen nollaus

2010-08-15T06:40:00.000-07:00

Tänään käytiin vähän päälle tunnin mittaisella maastokävelyllä samalla tallilla asustavan suokin kanssa. Vaikka käytiin taas ihan uudella reitillä, ei ongelmatilanteita syntynyt lainkaan (tosin, tässä kohtaa miettiikin että miksi olis pitänytkään... (-: ). Raikas pieni tuulenvire kahisutteli lehtiä ja tienvierustan heiniä sen verran että niitä täytyi tarkasti ja mahdollisimman pelottavasti tuijottaa että lähtisivät pienet vihreät miehet lätkimään - vähän ajan päästä herra kyllä huomasi että eipä katseen vaikutus ole tarpeeksi voimakas, eli turha jatkaa uhkailua ja vaan jatkaa matkaa, jos ne ei näkiskään...
Eetun pointsit ovat kyllä nousseet kerta kerralta, koska tänäänkään herra ei kertaakaan edes säpsähtänyt. Kuitenkin hevonen muistutteli kyllä olevansa very much alive, nostelemalla päätään kuunnellakseen ja nähdäkseen paremmin sekä ottaen pieniä "spurttikävelypätkiä". Erään suoran alussa Eetu kysyikin varovasti josko vähän nostettaisiin vauhtia vaikka pienen laukkapätkän muodossa, mutta kun ratsastaja ei sanonut juuta eikä jaata tilanteeseen niin antoi heppakin sitten asian olla.

Heppaseni näki kavaletin :D

puomeja ja tutustuminen penttiin

2010-08-05T10:34:00.000-07:00

Tänään pidimme rennon päivän juoksennellen pääty-ympyrällä kahden puomin yli. Kevyessä ravissa Eetu oli sitä mieltä että puomien yli on turha astua, sen sijaan jos niiden päälle astuu kuuluu mukava rusahdus. Pikku hiljaa alkoi jalkakin nousta ja niska tipahtaa rennosti alaspäin. Loppujen lopuksi herra ravasi todella rentoa ja letkeää ravia (ehkä hiukkasen laiskahkoakin... mutta meillähän oli rento päivä).

Laukat nousivat jo melko hyvin, alussahan meillä oli pienimuotoista keskustelua siitä että millaiset avut tarkoittivatkaan ravia ja millaiset väistöä. Ikinä koskaan milloinkaan en ole tällä hevosella laukannut niin pitkää pätkää yhtämittaisesti oikeaa laukkaa kuin tänään! Kertaakaan laukka ei vaihtunut, vaan se oli rentoa ja hallittua, tuntui että istuin keskellä satulaa jolloin hevosenkin oli helpompi mennä. Tosin puomeille askeleet eivät meinanneet osua... Vasemmalle alkoi jo löytyä rutiinia ja ohjauskin oli parempitasoista kuin aikaisemmin, voisin jopa sanoa että käännyimme :D

Tämä oli ehkä bloggaushistoriani surkein kirjoitus... :DD Mutta eipä kummempia.

maastoilua

2010-08-01T05:10:00.000-07:00

Tänään Eetupoika pääsi ihan maastoonmaastoon ensimmäistä kertaa täällä. Tätä ennenhän oltiin käpsytelty korkeintaan parin kilometrin pituisia käyntilenkkejä kenttätyöskentelyn jälkeen tai sitä ennen, mutta nyt lähdettiinkin vähän yli tunniksi kävelemään ja ravailemaan hiukan kauemmaksi kunnon maastoihin.
Mukana oli, Eetun omistaja ohjaksissaan, henkisenä tukena samassa laumassa laiduntava Hertta-suokki, joka kulki reippaasti edellä ja jonka takamus olisi sopiva turvapaikka jos jotain pelottavaa ilmenisi. Alkumatkan ajan Eetu oli ihan varma että jotain tosi uutta ja hienoa ja jännittävää tapahtuisi, koska herran askellus oli sen verran reipasta että jouduin jopa pidättelemään pysyäksemme edellä menevän takana. Kunpa tuollaisen poljennan saisi myös kentälle... : D

Vähän ajan päästä Eetu tajusi jutun juonen, ja päätti että kiirettä on turha pitää. Välimatka Herttaan piteni pitenemistään, mutta herra ei antanut sen haitata. Parissa kohtaa tuli hiukan jännä paikka eteen, mutta ne ohitimme ilman hidastuksia tai kiihdytyksiä. Eetu selvästi kysyi pelottavissa kohdissa että "ootko nyt ihan varma että tästä voi mennä", ja saatuaan varmistuksen jatkoi mukamas muina miehinä ohi - vaikka selvästi vähäsen pelotti kuitenkin.
Muutama ravipätkäkin otettiin, ja vautsi mitkä askeleet! Sillä lisäyksellä olisi kyllä kahdeksikkoja napsittu vaikka mistä kisoista :D

Muuten koko matka oli todella positiivinen yllätys ja hevosen pointsit nousivat ryminällä! Kertaakaan ei edes polvet notkahtanut ja loppumatkasta ennestään tutulla tiellä pystyttiin kävelemään ihan pitkin ohjin.

ensimmäinen

2010-07-28T09:37:00.000-07:00

Olet tervetullut lukemaan blogia trakehnerruuna Ernesticon, tutuille Eetun, elämästä uudessa kodissaan. Päätteen takana istuu kohta 17-vuotias lukiolainen, joka on saanut kunnian lainailla herraa aina muutama päivänä viikossa.

Eetu on 10-vuotias saksalaissyntyinen Donaukaiserin jälkeläinen, joka on perusluonteeltaan äärimmäisen ystävällinen ja kiinnostunut lyhyesti sanottuna kaikesta.
Eetu saapui tallillemme kesäkuun alussa. Tämän parin kuukauden aikana on hevosen alku-ujous haihtunut ja sen alta on paljastunut aivan uskomattoman sosiaalinen ja hauska Persoona, joka tutkii taskut ja tiputtaa seinältä roikkuvat riimunnarut tehdessään tutkimusmatkoja vesiboksissa seistessään. Trakumaisena tunnuspiirteenään herralla on pään nostaminen taivaisiin jos jotain uutta ja ehkä vähän jännääkin ilmaantuu näkyville. Herra on kuitenkin todella luottavainen ja fiksu, eikä vedä turhia pultteja karkeasti pyöristettynä mistään. Kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat ongelmitta, jopa hyttysmyrkkykin on todistettu vaarattomaksi pienten alkuepäilyjen jälkeen :-)

Vaikka Eetua ei voisi suoranaisesti tahmeaksi tai laiskaksi kutsua, valitsisi poika mieluummin hengailun ja harjailun kuin töiden tekemisen. Kun herran on saanut houkuteltua töihin, on hän oikein mukava ratsu ja toimii istunta-avuillakin (aina halutessaan...). Esteet ja maastoilu ovat Eetun intohimo, tosin näin kuumana kärpäskesänä ei metsissä rämpiminen kumpaakaan satulanpuolta innosta.. Esteilläkin intoa olisi välillä enemmän kuin rautaista ammattitaitoa, mutta se ei ole menoa haitannut ja yhdet 50-60 sentin tallikisaradat ollaan jo hengissä selvitty :)

Blogin kirjoittaja, aka minä, olen kiinnostunut erityisesti Centered Ridingista ja muista "rocket science"-opeista, joten Eetu saa välillä olla koekaniinina kaiken maailman istunta-apujen kokeiluissa sun muissa. Taivaltani CR:n parista voit tarkemmin seurata Palikkaratsastajan sivuilta, toisesta blogistani (: