Syksy

Kuvat c. Tiinamari Karvinen

Kraniohoidossa

Eetulla oli tänään kraniosakraalihoito Helénin ratsutilalla Viitailassa. Ennen hoitoa se kävi omistajansa kanssa tunnilla, ja oli kuulemma ollut oma itsensä vieraasta ympäristöstä huolimatta (: On se niin fiksu!

Olimme maalailleet kaikennäköisiä kauhukuvia ennen kraniohoitoa. Pahiten pelkäsimme diagnoosia selästä, koska se oli tuntunut olevan jumissa ja etenkin satulan laitto oli ollut Eetun mielestä ihan tyhmää viime päivinä. Suoristunut lannerankakin oli todella potentiaalinen ongelmien aiheuttaja -ehdokas...
Kraniohoidon edetessä hoitaja Merja epäili hiukan kuivanoloisten lihasten ja karvan syyksi keuhkoissa olevaa jumia, mutta aiheuttaja olikin yläruoansulatuskanavissa. Näin saatiin palaset loksahtamaan paikalleen myös satulanlaitto-operaatioissa. Eetun maha oli sen verran kipeä että etenkin satulavyön laitto oli vastenmielistä sille, eikä liikkuminenkaan varmaan maita mahanpurujen vaivatessa... Hoito on tosi yksikertainen, luontaistuotteilla kuten esimerkiksi nokkosilla selvitään, ja kuulemma vatsavaivat ovat siitä kivoja hoitaa että ne paranevat yleensä nopeasti. Merja suositteli myös kalkin syöttämistä jotta saataisiin kaviot paremmiksi. Heinää tulee myös lisätä reilusti.
Muuten Eetu oli kuulemma todella terve hevonen! Yhtään suurempaa ongelmakohtaa ei löytynyt, yksi jumi hoidettiin vasemmasta kainalosta (sama jalka jossa kaviopaise oli). Joten suuuri taakka putosi harteilta, oli ihana kuulla että meillä on ihan oikeasti täydellinen hevonen, terveyttä myöden :D

Elonmerkkejä

Tosiaan, hengissä vielä ollaan ja hevonen ja kavio toipumassa kovaa vauhtia! Siitä todisteita kuvien muodossa (:
Viikonloppuna hevonen toimi kuin ajatus, kunhan oltiin puolisen tuntia saatu verrytellä ja tuijotella mörköjä... Pientä keskustelua vaadittiin aluksi myös kääntymisen kanssa. Otettiin lisäksi ensimmäiset laukkapätkät, joihin olen tyytyväinen: ei ensimmäistäkään elettä hevoselta lähteä lisäämään omatoimisesti vauhtia, kuuntelu oli hyvä ja jopa niska alkoi pikkupätkän lopussa tippua lipputangon tilalta alaspäin.

Alussa...

...keskivaiheilla...

...ja lopussa.

Tiistaina taas tutustuin Kakeen, yhteen Eetun monista persoonallisuuksista. Koskaan ennen en ole Eetun selässä miettinyt, minneköhän päin tästä seuraavaksi lähdetään. Hevonen oli viulunkieltäkin jännittyneempi, ravi ei edennyt minnekään ja kaikkialla oli mörköjä... Puolen tunnin taisteluiden jälkeen hain yhden ihan kivan voltin ja sitten tulin alas taluttelemaan loppukäynnit... Näinkin siis välillä :D

Torstaina kävimme pitkästä aikaa tunnilla. Olin todella yllättynyt siitä, miten hyvin tunti oikeasti meni! Heti alkukäynneissä hevonen oli rentona, möröt olivat lähteneet kotiin ja kun otin ohjat, Eetu pyöristyi ja oli tosi helposti muokattavissa niin lyhyeksi tai pitkäksi kuin halusin. Tämän takia tosin ravimme oli hiukan epätasaista, koska käteni eivät pysyneet paikallaan ja tuntuma selkeänä vaan välillä ohjat olivat löysät, tuntuma katosi ja hevonen sen mukana joko ylös tai liian alas. Muutamia, vähän pidempiä pätkiä tuli kun hevonen tuntui sikahyvälle, kevyelle ja pehmeälle. Kääntyminenkään ei ollut suuri ongelma.

Tein myös muutaman laukannoston, ja sain jonkunnäköisen ahaa-elämyksen. Olin aikaisemmin vain jäänyt laukka-avun kanssa päälle, myötäämättä sitä ollenkaan. Kun tein minimaalisen puolipidätteen, "heilautin" jalkaani eteenpäin ja päästin sen taas omalle paikalleen, Eetu nosti laukan kivasti. Mulle oli tosi vaikeaa pysyä laukassa lantiosta rentona ja myödätä laukkaa, nyt sain muutaman kerran hyvän fiiliksen siitä kuinka hevonen laukkaa ja minä istun rentona myötäillen liikettä. Mutta on silti kauhean vaikeaa uskoa sitä, että kyllä se hevonen jatkaa laukkaamista vaikka en sitä koko aikaa eteenpäin tuuppaa...