koulua ja suojia

Torstaina ratsastelin koulua kentällä tunnin, ja pienten alkukankeuksien jälkeen alkoi ravissakin löytyä kiva tahti ja rentous - vaikka metsän möröt välillä kyttäilivätkin menoamme...
Olen tosi tyytyväinen siihen että Eetu on alkanut nyt rentoutua ja heti alkukäynneissä hakee kuolaimelle ja eteen-alas. Tasaisella kädellä ja ulko-ohjan tuella olen oppinut hieman säätelemäänkin herran muotoa, mutta korkeammaksi ei ole mitään tarvetta sitä hakea ennen kuin matalampi muoto tulee kaikissa askellajeissa ja säilyy hyvin aktiivisen takaosan kera. Nyt ei aina takapää ole tarpeeksi aktiivinen, mutta pikkuhiljaa alkaa parantua, ja koko ajan pienemmillä avuilla. Käännöksiin - ja oikeastaan kaikkeen - pätee Eetun kanssa sääntö: vähemmän on enemmän. Mitä vähemmän jään pumppaamaan jalalla ja mitä vähemmän kääntämällä käännän ja menen edelle kaarteissa, sitä paremmin herra kulkee.
Kiva huomata että yhteistyö alkaa pikkuhiljaa sujua (:

Puolivahingossa kävin myös SatulaSopin verkkokaupassa... Ja löysin sieltä aivan jumalaiset suojat! Globuksen nahkaiset hivutussuojat saivat unohtamaan kaiken muun ja muutaman minuutin vain ihailin niitä... Kaiken lisäksi hintakaan ei ylitä budjettia, toisin kuin kaikki muut katselemani nahkasuojat remmeillä.

Kuvat SatulaSoppi.net

minä rakastan näitä iltojani kanssa sun

Takana tunnin kävelylenkki maastossa, huomasin että kauniin syyspäivän maisemat herättävät Eetun sisäisen Filosofin henkiin.

leijuntaa

Onkohan minkään hevosen kanssa tullut näin voimakkaita tunteita - niin positiivisia kuin negatiivisia. Vaikka takana on yhteistä taivalta vasta muutama kuukausi, on silti surun ja ilon kyyneleitä vuodatettu ehkä useampaankin otteeseen.
Tänään hevonen oli mahtava. Kuten se on aina, mutta tänään oli todella motivoitunut tekemään jopa töitä ( tempo ei ollut papparavia... :-) ) ja herkistyi aika nopeasti avuille. Teimme paljon asioita ympyrällä, ravissa pienensimme ja suurensimme ympyrää. Yhä ongelmana on ulospäin liiraaminen, joka tosin myös korjautuu sillä kun istun oikeassa kohtaa oikeaan aikaan antaen oikeita merkkejä... Mutta vaikeampaa on keksiä että miten siellä oikeasti silloin istun kun kaikki toimii (: Ravin tempo oli rauhallista (nimenomaan rauhallista, ei hidasta!) ja herra alkoikin kulkemaan oikein päin kun pidin käteni tasaisena ja seurasin istunnalla joustavasti.
Laukat nousivat oikealle tosi hyvin, eikä laukka vaihtunut kertaakaan. Vasemmalle teen laukannostosta jotenkin ihan liian ison numeron jolloin Eetu alkaa jumittamaan ja lopulta "syöksähtää" (liian voimakas sana mutta olkoon :D) laukkaan. Tänään jumitus ei ollut niin pahaa kun muistin itsekin rentoutua.

Tallin omistaja houkutteli jo kisoihin, mutta ehkä täytyy tallin pikkukisat edes käydä kokeilemassa ennen kuin alkaa muualle edes miettimään lähtevänsä.. :D

Rakastan tota hevosta<3

aivojen nollaus

Tänään käytiin vähän päälle tunnin mittaisella maastokävelyllä samalla tallilla asustavan suokin kanssa. Vaikka käytiin taas ihan uudella reitillä, ei ongelmatilanteita syntynyt lainkaan (tosin, tässä kohtaa miettiikin että miksi olis pitänytkään... (-: ). Raikas pieni tuulenvire kahisutteli lehtiä ja tienvierustan heiniä sen verran että niitä täytyi tarkasti ja mahdollisimman pelottavasti tuijottaa että lähtisivät pienet vihreät miehet lätkimään - vähän ajan päästä herra kyllä huomasi että eipä katseen vaikutus ole tarpeeksi voimakas, eli turha jatkaa uhkailua ja vaan jatkaa matkaa, jos ne ei näkiskään...
Eetun pointsit ovat kyllä nousseet kerta kerralta, koska tänäänkään herra ei kertaakaan edes säpsähtänyt. Kuitenkin hevonen muistutteli kyllä olevansa very much alive, nostelemalla päätään kuunnellakseen ja nähdäkseen paremmin sekä ottaen pieniä "spurttikävelypätkiä". Erään suoran alussa Eetu kysyikin varovasti josko vähän nostettaisiin vauhtia vaikka pienen laukkapätkän muodossa, mutta kun ratsastaja ei sanonut juuta eikä jaata tilanteeseen niin antoi heppakin sitten asian olla.

Heppaseni näki kavaletin :D

puomeja ja tutustuminen penttiin

Tänään pidimme rennon päivän juoksennellen pääty-ympyrällä kahden puomin yli. Kevyessä ravissa Eetu oli sitä mieltä että puomien yli on turha astua, sen sijaan jos niiden päälle astuu kuuluu mukava rusahdus. Pikku hiljaa alkoi jalkakin nousta ja niska tipahtaa rennosti alaspäin. Loppujen lopuksi herra ravasi todella rentoa ja letkeää ravia (ehkä hiukkasen laiskahkoakin... mutta meillähän oli rento päivä).

Laukat nousivat jo melko hyvin, alussahan meillä oli pienimuotoista keskustelua siitä että millaiset avut tarkoittivatkaan ravia ja millaiset väistöä. Ikinä koskaan milloinkaan en ole tällä hevosella laukannut niin pitkää pätkää yhtämittaisesti oikeaa laukkaa kuin tänään! Kertaakaan laukka ei vaihtunut, vaan se oli rentoa ja hallittua, tuntui että istuin keskellä satulaa jolloin hevosenkin oli helpompi mennä. Tosin puomeille askeleet eivät meinanneet osua... Vasemmalle alkoi jo löytyä rutiinia ja ohjauskin oli parempitasoista kuin aikaisemmin, voisin jopa sanoa että käännyimme :D

Tämä oli ehkä bloggaushistoriani surkein kirjoitus... :DD Mutta eipä kummempia.

maastoilua

Tänään Eetupoika pääsi ihan maastoonmaastoon ensimmäistä kertaa täällä. Tätä ennenhän oltiin käpsytelty korkeintaan parin kilometrin pituisia käyntilenkkejä kenttätyöskentelyn jälkeen tai sitä ennen, mutta nyt lähdettiinkin vähän yli tunniksi kävelemään ja ravailemaan hiukan kauemmaksi kunnon maastoihin.
Mukana oli, Eetun omistaja ohjaksissaan, henkisenä tukena samassa laumassa laiduntava Hertta-suokki, joka kulki reippaasti edellä ja jonka takamus olisi sopiva turvapaikka jos jotain pelottavaa ilmenisi. Alkumatkan ajan Eetu oli ihan varma että jotain tosi uutta ja hienoa ja jännittävää tapahtuisi, koska herran askellus oli sen verran reipasta että jouduin jopa pidättelemään pysyäksemme edellä menevän takana. Kunpa tuollaisen poljennan saisi myös kentälle... : D

Vähän ajan päästä Eetu tajusi jutun juonen, ja päätti että kiirettä on turha pitää. Välimatka Herttaan piteni pitenemistään, mutta herra ei antanut sen haitata. Parissa kohtaa tuli hiukan jännä paikka eteen, mutta ne ohitimme ilman hidastuksia tai kiihdytyksiä. Eetu selvästi kysyi pelottavissa kohdissa että "ootko nyt ihan varma että tästä voi mennä", ja saatuaan varmistuksen jatkoi mukamas muina miehinä ohi - vaikka selvästi vähäsen pelotti kuitenkin.
Muutama ravipätkäkin otettiin, ja vautsi mitkä askeleet! Sillä lisäyksellä olisi kyllä kahdeksikkoja napsittu vaikka mistä kisoista :D

Muuten koko matka oli todella positiivinen yllätys ja hevosen pointsit nousivat ryminällä! Kertaakaan ei edes polvet notkahtanut ja loppumatkasta ennestään tutulla tiellä pystyttiin kävelemään ihan pitkin ohjin.