Viikonloppuna hevonen toimi kuin ajatus, kunhan oltiin puolisen tuntia saatu verrytellä ja tuijotella mörköjä... Pientä keskustelua vaadittiin aluksi myös kääntymisen kanssa. Otettiin lisäksi ensimmäiset laukkapätkät, joihin olen tyytyväinen: ei ensimmäistäkään elettä hevoselta lähteä lisäämään omatoimisesti vauhtia, kuuntelu oli hyvä ja jopa niska alkoi pikkupätkän lopussa tippua lipputangon tilalta alaspäin.
 |
| Alussa... |
 |
| ...keskivaiheilla... |
 |
| ...ja lopussa. |
Torstaina kävimme pitkästä aikaa tunnilla. Olin todella yllättynyt siitä, miten hyvin tunti oikeasti meni! Heti alkukäynneissä hevonen oli rentona, möröt olivat lähteneet kotiin ja kun otin ohjat, Eetu pyöristyi ja oli tosi helposti muokattavissa niin lyhyeksi tai pitkäksi kuin halusin. Tämän takia tosin ravimme oli hiukan epätasaista, koska käteni eivät pysyneet paikallaan ja tuntuma selkeänä vaan välillä ohjat olivat löysät, tuntuma katosi ja hevonen sen mukana joko ylös tai liian alas. Muutamia, vähän pidempiä pätkiä tuli kun hevonen tuntui sikahyvälle, kevyelle ja pehmeälle. Kääntyminenkään ei ollut suuri ongelma.
Tein myös muutaman laukannoston, ja sain jonkunnäköisen ahaa-elämyksen. Olin aikaisemmin vain jäänyt laukka-avun kanssa päälle, myötäämättä sitä ollenkaan. Kun tein minimaalisen puolipidätteen, "heilautin" jalkaani eteenpäin ja päästin sen taas omalle paikalleen, Eetu nosti laukan kivasti. Mulle oli tosi vaikeaa pysyä laukassa lantiosta rentona ja myödätä laukkaa, nyt sain muutaman kerran hyvän fiiliksen siitä kuinka hevonen laukkaa ja minä istun rentona myötäillen liikettä. Mutta on silti kauhean vaikeaa uskoa sitä, että kyllä se hevonen jatkaa laukkaamista vaikka en sitä koko aikaa eteenpäin tuuppaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti