Käytiin testaamassa miten laukkaradalla irtoaa vauhtia, ja hyvinhän sitä sieltä tuli... Ensimmäinen kaarre reippaassa ravissa ja laukannosto, heti kun suora aukesi niin hevonen tuntui räjähtävän! Puutteellisesta jarrutuskoneistosta huolimatta (tai sen ansiosta?) singahduksen tuoma adrenaliiniryöppy oli juuri sitä mitä molemmat tarvitsivat :)
Parasta oli iskeä pitkät ohjat heti ensimmäisillä käyntiaskeleilla pyrähdyksen jälkeen ja luottaa hevoseen.
Upeaa kun herra alkaa vähän revittelemään, ollut niin kovin kyllästyneen oloinen työskentelyyn... Pikkuhiljaa aletaan kasailla esteitä maneesiin, ja kun lumet sulavat, kentälle (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti