Eetu on parempi kuin koskaan. Viime viikkoisen CR-tunnin jälkeen (ansiosta) on otettu ihan uskomaton harppaus eteenpäin. Ratsastaja tasapainottelee kuin veitsen terällä satulassa, parin askeleen pituisia horjahduksia lukuun ottamatta onnistuukin säilyttämään tasapainoisen istunnan jonka alla hevonen muuttuu kuin toiseksi vielä viikonkin takaisesta.
"Uudelleenkoulutus" kevyisiin apuihin tuottaa tulosta, pysähdyksestä saa jo pyytää odottamaan ennen liikkeelle lähtöä. Kiitos, noin pienellä avulla ei tarvitse vielä lähteä. Pikkuhiljaa pohjettakin saa käyttää vähemmän ja vähemmän. Kehujen ja kiitoksen kautta Eetu on ravissa energinen, positiivinen, kevyt.
Herrasta on tullut herkempi myös kuittaamaan ratsastajaa virheistä. Eilen ensimmäisten raviaskeleiden aikana ratsastajan jalka jäi liian taakse. Häntä viuhtoi ja korvat kuulostelivat, mitä se nyt tolla tarkottaa. Käyntiin ja kiitos hienosta siirtymisestä, asetellaan ratsastaja uusiksi ja yritetään ravia taas. Ei enää ahdistanut, pystyi myötäyksen kautta rentoutua ylälinjasta ja ponnistamaan takajaloilla.
Laukan työstämistä odotamme vielä vähän aikaa. Ehkä ensi viikolla alamme harjoittelemaan sitäkin.. :-)
Energisyys näkyy myös muualla. Taluttajan vieressä kävellään, ei neljä metriä takana. Maastossa otetaan omalla luvalla laukkaspurtteja, ja tallivihkoa lainaten: "tuntui aika vahvalle". Alkaakohan herralla olla jo kuntoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti