Puoli vuotta kuvina

Eetun kanssa vähän päälle puoli vuotta yhdessä. Paljon on mahtunut matkalle, ja sen edetessä olen yhä varmempi että tässä taitaa olla minun Elämäni Hevonen.

Näistä kuvista näkee loistavasti meidän kehityksen. Kesällä tutustuttiin, etsiskeltiin yhteistä säveltä (tulos välillä niinkuin kuvasta näkyy - ilman selkää mennään :D), alkusyksystä löydettiin haluttua rentoutta ja selkää, syyskuussa Eetu heräsi ja kaikki oli taas kovin jännittävää... Tuuletettiin välillä päätä ja nyt, talvella, kenttätyöskentelyssä näkyy selkeä ero heinäkuun kuvaan.

kesäkuu

heinäkuu

elokuu

syyskuu

lokakuu

joulukuu

If you're not around here

I am gonna fall

Yeah, I am gonna fall

2011

Mitä olisi uusi vuosi ilman lupauksia ja tavoitteita? :)

Lupaan...

...opetella istumaan. Tähän kuuluu ahkera istuntatunneilla käynti, kehonhallinnan parantaminen ja venyttely. Pilates, zumba, lihaskunto.

...parantaa perusratsastustani. Alan siis käymään perustunneilla jotta saisin taas vähän tatsia muuhunkin kuin vain istuntaani (:

...tehdä enemmän maastakäsin-juttuja Eetun kanssa, tutustua Persoonaan paremmin.

...asettaa rajoja ja olla tarkempi. Ehkä olen iukan kukkahattutäteistynyt, nyt alan ryhdistäytyä!

Tavoitteita

- Laukkatyöskentelyn parantaminen. Kehitän siis omaa ratsastustani rankasti.

- Yhteistyön parantaminen maasta ja selästä.

- Pakolliset kilpailu-uraamme koskevat tavoitteet kaudelle 2011: tallin harjoituskisat kouluratsastuksessa K.N. Special ja 60-70 cm. Ensi kaudella ehkäpä siis Suomen mestaruus ;-)

- Pitkiä maastoja, esteitä, ilman satulaa, hankitreenausta...

Vuoden 2010 viimeinen ratsastus:

Talvikuulumiset

Jospa sitä kerran kuussa kävisi ilmoittelemassa että henki vielä pihisee meissäkin. Eetulla varsinkin, herra on ottanut ilon irti talvesta ja on muuttunut melkein uudeksi hevoseksi. Kirpeät pakkassäät saavat hevon moottorin käyntiin ja hyrräämään, pointsit ponille ettei pöljäilyenergiaa kuitenkaan ole latautunut vaan iso osa pystytään kanavoimaan työskentelyyn (..ja ehkä hiukan mörköjen tuijotteluun mutta ainahan kannattaa vähän edes olla valppaana..).
Selkään Eetu on herkistynyt moninkertaisesti, ratsastajien istuntavirheistä kuittaillaan jo eikä keskustelua "kyllä voit mennä eteenpäin vaikka en joka askeleella sitä sulle kertoisi" ole tarvinnut käydä aikoihin... Ravityöskentely on jo mukavan tasaista ja lämmittelyjen jälkeen jopa lennokasta, laukka allekirjoittaneella on vielä pienenä ongelmakohtana mutta koko ajan ollaan parempaan päin menossa.
Maastoilun salat ovat selkeästi avautuneet meidän villihevoselle. Taas kerran täytyy tosin ylistää häntä, vaikka kuinka kivaa olisikin baanattaa täysii niin ratsastajan pidätteitä kuunnellaan aina (vaikka jarrutusmatka joskus satunnaisesti vähän levahtaisikin..) ja käynnissä rento ohja tarkoittaa myös rentoa ponia eikä kiitolaukkaenergiaa keräydy ollenkaan.
Ehkä pari kertaa on täytynyt kääntyä suosiolla takaisin maastosta kun kaikki on ollut nii-in jännää, mutta heti seuraavana päivänä mennään korvat höröllään mörköpaikan ohi ja ratsastajan niin halutessa voisi vaikka kiivetä puuhun. Trakehnerin omaperäisiä piirteitä tosiaan välähtelee, koskaan ei ole päivät samanlaisia.

Puoli vuotta yhteistä taivalta takana, ja voin sanoa että Eetu on juuri sitä mitä hevoselta voi toivoa. Vaikka useina päivinä olen raahautunut tallille silmät ristissä ja koulustressiä täynnä, piristää Eetu päivän olemalla oma itsensä. Poni on höristen tarhan portilla vastassa, kiipeämässä syliin vesiboksissa, ihmettelemässä tallikirjan rapinaa... Parasta tässä hevosessa on se, että se on sydämellä mukana kaikessa.

Korkkareitten koeajo

Eetun kanssa on yhteistyö alkanut sujumaan paremmin ja paremmin. Hevonenkin on virkistynyt syyssäässä.
Tänään ruuvattiin uudet popot alle, tilsakumien ja hokkien kanssa odotellaan paksuja lumikerroksia joissa kahlailla ja kasvattaa muskeleita.. :) Poni on saanut hyvin massaa takaisin saikun jälkeen, kesällä kärähtänyt karvakin lähtee ehkä hiukan vastahakoisesti mutta varmasti. Kaulalla näkyy jo selkeä ero muutaman viikon takaiseen, se on jo ihan musta.
Ensimmäistä kertaa ratsastelin kunnolla tallin kakkos- eli pikkukentällä, joka on nimensä mukaisesti pieni. Aluksi Eetua taisi vähän jänskättää korkeat korot ja ravi meni Seppoiluksi, mutta pikkuhiljaa saatiin vauhtia taakse. Poni on alkanut luottaa käteeni ja ilmeisesti itse olen hyvää vauhtia matkalla kohti häiritsemätöntä istuntaa, koska herra on kivalla, joustavalla kaulalla jo alkukäynneissä. Askelkin on pidentynyt ja selkä tekee töitä aina kun vaan jaksaa muistaa :-)
Teimme paljon laukannostoja käynnistä ja ravista. Nostot paranivat kerta kerralta, paria ensimmäistä ei voinut nostoiksi kutsuakaan... Loppua kohti selvisimme varsin lyhyellä kiihdytyskaistalla. Kuskin täytyisi vaan oppia istumaan nostoissa hiljaa eikä syöksyä ja tuupata ja heilua.
Testiajo sujui siis kaikin puolin mukavasti, kiva huomata edistysaskelia (:

Syksy

Kuvat c. Tiinamari Karvinen

Kraniohoidossa

Eetulla oli tänään kraniosakraalihoito Helénin ratsutilalla Viitailassa. Ennen hoitoa se kävi omistajansa kanssa tunnilla, ja oli kuulemma ollut oma itsensä vieraasta ympäristöstä huolimatta (: On se niin fiksu!

Olimme maalailleet kaikennäköisiä kauhukuvia ennen kraniohoitoa. Pahiten pelkäsimme diagnoosia selästä, koska se oli tuntunut olevan jumissa ja etenkin satulan laitto oli ollut Eetun mielestä ihan tyhmää viime päivinä. Suoristunut lannerankakin oli todella potentiaalinen ongelmien aiheuttaja -ehdokas...
Kraniohoidon edetessä hoitaja Merja epäili hiukan kuivanoloisten lihasten ja karvan syyksi keuhkoissa olevaa jumia, mutta aiheuttaja olikin yläruoansulatuskanavissa. Näin saatiin palaset loksahtamaan paikalleen myös satulanlaitto-operaatioissa. Eetun maha oli sen verran kipeä että etenkin satulavyön laitto oli vastenmielistä sille, eikä liikkuminenkaan varmaan maita mahanpurujen vaivatessa... Hoito on tosi yksikertainen, luontaistuotteilla kuten esimerkiksi nokkosilla selvitään, ja kuulemma vatsavaivat ovat siitä kivoja hoitaa että ne paranevat yleensä nopeasti. Merja suositteli myös kalkin syöttämistä jotta saataisiin kaviot paremmiksi. Heinää tulee myös lisätä reilusti.
Muuten Eetu oli kuulemma todella terve hevonen! Yhtään suurempaa ongelmakohtaa ei löytynyt, yksi jumi hoidettiin vasemmasta kainalosta (sama jalka jossa kaviopaise oli). Joten suuuri taakka putosi harteilta, oli ihana kuulla että meillä on ihan oikeasti täydellinen hevonen, terveyttä myöden :D

Elonmerkkejä

Tosiaan, hengissä vielä ollaan ja hevonen ja kavio toipumassa kovaa vauhtia! Siitä todisteita kuvien muodossa (:
Viikonloppuna hevonen toimi kuin ajatus, kunhan oltiin puolisen tuntia saatu verrytellä ja tuijotella mörköjä... Pientä keskustelua vaadittiin aluksi myös kääntymisen kanssa. Otettiin lisäksi ensimmäiset laukkapätkät, joihin olen tyytyväinen: ei ensimmäistäkään elettä hevoselta lähteä lisäämään omatoimisesti vauhtia, kuuntelu oli hyvä ja jopa niska alkoi pikkupätkän lopussa tippua lipputangon tilalta alaspäin.

Alussa...

...keskivaiheilla...

...ja lopussa.

Tiistaina taas tutustuin Kakeen, yhteen Eetun monista persoonallisuuksista. Koskaan ennen en ole Eetun selässä miettinyt, minneköhän päin tästä seuraavaksi lähdetään. Hevonen oli viulunkieltäkin jännittyneempi, ravi ei edennyt minnekään ja kaikkialla oli mörköjä... Puolen tunnin taisteluiden jälkeen hain yhden ihan kivan voltin ja sitten tulin alas taluttelemaan loppukäynnit... Näinkin siis välillä :D

Torstaina kävimme pitkästä aikaa tunnilla. Olin todella yllättynyt siitä, miten hyvin tunti oikeasti meni! Heti alkukäynneissä hevonen oli rentona, möröt olivat lähteneet kotiin ja kun otin ohjat, Eetu pyöristyi ja oli tosi helposti muokattavissa niin lyhyeksi tai pitkäksi kuin halusin. Tämän takia tosin ravimme oli hiukan epätasaista, koska käteni eivät pysyneet paikallaan ja tuntuma selkeänä vaan välillä ohjat olivat löysät, tuntuma katosi ja hevonen sen mukana joko ylös tai liian alas. Muutamia, vähän pidempiä pätkiä tuli kun hevonen tuntui sikahyvälle, kevyelle ja pehmeälle. Kääntyminenkään ei ollut suuri ongelma.

Tein myös muutaman laukannoston, ja sain jonkunnäköisen ahaa-elämyksen. Olin aikaisemmin vain jäänyt laukka-avun kanssa päälle, myötäämättä sitä ollenkaan. Kun tein minimaalisen puolipidätteen, "heilautin" jalkaani eteenpäin ja päästin sen taas omalle paikalleen, Eetu nosti laukan kivasti. Mulle oli tosi vaikeaa pysyä laukassa lantiosta rentona ja myödätä laukkaa, nyt sain muutaman kerran hyvän fiiliksen siitä kuinka hevonen laukkaa ja minä istun rentona myötäillen liikettä. Mutta on silti kauhean vaikeaa uskoa sitä, että kyllä se hevonen jatkaa laukkaamista vaikka en sitä koko aikaa eteenpäin tuuppaa...