Onkohan minkään hevosen kanssa tullut näin voimakkaita tunteita - niin positiivisia kuin negatiivisia. Vaikka takana on yhteistä taivalta vasta muutama kuukausi, on silti surun ja ilon kyyneleitä vuodatettu ehkä useampaankin otteeseen.
Tänään hevonen oli mahtava. Kuten se on aina, mutta tänään oli todella motivoitunut tekemään jopa töitä ( tempo ei ollut papparavia... :-) ) ja herkistyi aika nopeasti avuille. Teimme paljon asioita ympyrällä, ravissa pienensimme ja suurensimme ympyrää. Yhä ongelmana on ulospäin liiraaminen, joka tosin myös korjautuu sillä kun istun oikeassa kohtaa oikeaan aikaan antaen oikeita merkkejä... Mutta vaikeampaa on keksiä että miten siellä oikeasti silloin istun kun kaikki toimii (: Ravin tempo oli rauhallista (nimenomaan rauhallista, ei hidasta!) ja herra alkoikin kulkemaan oikein päin kun pidin käteni tasaisena ja seurasin istunnalla joustavasti.
Laukat nousivat oikealle tosi hyvin, eikä laukka vaihtunut kertaakaan. Vasemmalle teen laukannostosta jotenkin ihan liian ison numeron jolloin Eetu alkaa jumittamaan ja lopulta "syöksähtää" (liian voimakas sana mutta olkoon :D) laukkaan. Tänään jumitus ei ollut niin pahaa kun muistin itsekin rentoutua.
Tallin omistaja houkutteli jo kisoihin, mutta ehkä täytyy tallin pikkukisat edes käydä kokeilemassa ennen kuin alkaa muualle edes miettimään lähtevänsä.. :D
Rakastan tota hevosta<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti