maastoilua

Tänään Eetupoika pääsi ihan maastoonmaastoon ensimmäistä kertaa täällä. Tätä ennenhän oltiin käpsytelty korkeintaan parin kilometrin pituisia käyntilenkkejä kenttätyöskentelyn jälkeen tai sitä ennen, mutta nyt lähdettiinkin vähän yli tunniksi kävelemään ja ravailemaan hiukan kauemmaksi kunnon maastoihin.
Mukana oli, Eetun omistaja ohjaksissaan, henkisenä tukena samassa laumassa laiduntava Hertta-suokki, joka kulki reippaasti edellä ja jonka takamus olisi sopiva turvapaikka jos jotain pelottavaa ilmenisi. Alkumatkan ajan Eetu oli ihan varma että jotain tosi uutta ja hienoa ja jännittävää tapahtuisi, koska herran askellus oli sen verran reipasta että jouduin jopa pidättelemään pysyäksemme edellä menevän takana. Kunpa tuollaisen poljennan saisi myös kentälle... : D

Vähän ajan päästä Eetu tajusi jutun juonen, ja päätti että kiirettä on turha pitää. Välimatka Herttaan piteni pitenemistään, mutta herra ei antanut sen haitata. Parissa kohtaa tuli hiukan jännä paikka eteen, mutta ne ohitimme ilman hidastuksia tai kiihdytyksiä. Eetu selvästi kysyi pelottavissa kohdissa että "ootko nyt ihan varma että tästä voi mennä", ja saatuaan varmistuksen jatkoi mukamas muina miehinä ohi - vaikka selvästi vähäsen pelotti kuitenkin.
Muutama ravipätkäkin otettiin, ja vautsi mitkä askeleet! Sillä lisäyksellä olisi kyllä kahdeksikkoja napsittu vaikka mistä kisoista :D

Muuten koko matka oli todella positiivinen yllätys ja hevosen pointsit nousivat ryminällä! Kertaakaan ei edes polvet notkahtanut ja loppumatkasta ennestään tutulla tiellä pystyttiin kävelemään ihan pitkin ohjin.