Tänään pidimme rennon päivän juoksennellen pääty-ympyrällä kahden puomin yli. Kevyessä ravissa Eetu oli sitä mieltä että puomien yli on turha astua, sen sijaan jos niiden päälle astuu kuuluu mukava rusahdus. Pikku hiljaa alkoi jalkakin nousta ja niska tipahtaa rennosti alaspäin. Loppujen lopuksi herra ravasi todella rentoa ja letkeää ravia (ehkä hiukkasen laiskahkoakin... mutta meillähän oli rento päivä).
Laukat nousivat jo melko hyvin, alussahan meillä oli pienimuotoista keskustelua siitä että millaiset avut tarkoittivatkaan ravia ja millaiset väistöä. Ikinä koskaan milloinkaan en ole tällä hevosella laukannut niin pitkää pätkää yhtämittaisesti oikeaa laukkaa kuin tänään! Kertaakaan laukka ei vaihtunut, vaan se oli rentoa ja hallittua, tuntui että istuin keskellä satulaa jolloin hevosenkin oli helpompi mennä. Tosin puomeille askeleet eivät meinanneet osua... Vasemmalle alkoi jo löytyä rutiinia ja ohjauskin oli parempitasoista kuin aikaisemmin, voisin jopa sanoa että käännyimme :D
Tämä oli ehkä bloggaushistoriani surkein kirjoitus... :DD Mutta eipä kummempia.
Eetun puuhastelua on mukava seurata - herra kun tuntuu otavan elämän niin kuin meidän ihmistenkin tulisi "ehtii sitä vähemmälläkin hosumisella".
VastaaPoista