perfection

Torstaina ratsastuksen jälkeen leijuin monen kilometrin korkeudella. Niin helpolta ei ratsastus ole varmaan koskaan tuntunut, hevonen suorastaan lensi.
Alkuravit menivät kolmikaarisella siihen, että poni kipitti ilman selkää tuijotellen ulospäin, koska kova tuuli kahisutteli puiden lehtiä kentän reunalla. Olisin voinut alkaa vaatimaan hevoselta heti keskittymistä ja taipumista, mikä olisi todennäköisesti vain lisännyt jännittämistä, mutta päätinkin vain että herra saa tuijotella minne tykkää, minä menen nyt kolmikaarista ja keskityn istuntaani. Pikku hiljaa alkoi Eetukin keskittymään huomatessaan, etten lähtenytkään juttuun mukaan ja että tässä nyt ihan oikeasti tehdäänkin jotain tehtävää. Olen tosi tyytyväinen kolmikaarisiin, kääntyminen toimi kiitettävästi enkä joutunut korjaamaan ohjalla ja raipalla kuin muutaman kerran kun Eetu ei ymmärtänyt/jaksanut keskittyä.
Oikea laukka nousi uralla hyvin, mutta vaihtui vasemmaksi heti kahden askeleen jälkeen. Tein jokaisen vaihdon ja raville rikon jälkeen uuden ja rauhallisen noston mahdollisimman nopeasti, jo kahden raviaskeleen jälkeen. Tarkastelin samalla istuntaani, jos olisinkin antanut tietämättäni vaihtopyynnön hevoselle. Jatkoimme tätä kaksi askelta laukkaa - vaihto - rikko - uusi nosto -tyyliä monta kierrosta ja viidestä kymmeneen minuuttia, kunnes laukkasimme lopulta kokonaisen lyhyen sivun oikeaa laukkaa ilman katkoja. Tässä vaiheessa kiitin paljon, vaihdoin suuntaa ja nostin vasemman laukan mikä nousi todella hyvin jos vertaa aikaisempia nostojamme! Laukka säilyi hyvin ja tuntui helpolta ja kevyeltä, pystyin keskittymään istuntaa. Liike ylös - ei tuupata eteenpäin. Muutaman askeleen ajaksi pääsin oikeasti mukaan laukkaan, ja tunsin kuinka hevosen selkä pyöristyi ja se alkoi polkea kunnolla takasilla alleen. Ensimmäistä kertaa säätelin laukkaa pelkällä istunnalla ylöspäin ja Eetu kokosi upeasti laukkaa pariksi askeleeksi! Pitkällä sivulla pyysin istunnalla hevosta pidentämään askelta ajattelemalla pidemmäksi aikaa ylöspäin ja muutaman millin eteenpäin - ja hevonen lensi pitkän sivun lisätyssä laukassa!
Vasemman laukan jälkeen myös oikea sujui hyvin, menimme monta kierrosta ja ympyrää ilman laukanvaihtoja, hevosen kuunnellessa tarkasti ja tehden selkeästi töitä pysyäkseen pyytämässäni laukassa.
Siirryimme kevyeeseen raviin mikä oli uskomattoman lennokasta ja joustavaa, sain tehdä tosissaan töitä että pysyin kevennyksessä hevosen mukana enkä heilahtanut joka askeleella ylös. Hevonen kulki rentona, pyöreänä ja ravi oli energistä. Käännyimme tismalleen siitä mistä olin ajatellut, ilman ohjas- tai pohjeapuja, asetus oli tasainen ympyröillä kumpaankin suuntaan.

Loppukäynnit teimme baanalla. Vaikka tuuli oli melkein myrskylukemissa (ainakin siltä se tuntui...) ja muut hevoset laukkailivat laitumilla, Eetu pysyi käynnissä vaikka selkeästi vähän jännitti tilannetta. Viimeiselle suoralle kotiinpäin pystyin antamaan täysin pitkät ohjat ja hevonen kulki rentona välittämättä möröistä.

Tätäkö on täydellisyys?