Tuntuu että tässä viimeisen puolen vuoden aikana on tullut käytettyä sanoja muutos ja kehitys aika moneen otteeseen. Mutta kun kehitytty ollaan isoin harppauksin ja muutos aikaisempaan on silmiinpistävää. Talli-ihmisetkin huomauttavat asiasta, "sehän jopa liikkuu eteenpäin!".
Myös muussa suhteessa jotain on selkeästi tapahtunut. Tämän todisti eilinen "välikohtaus", jolloin olin hakemassa Eetua ryhmälaitumelta kolmen muun hevosen luota. Juuri kun olin päässyt Eutskan kanssa portin kohdille, saavat muut hevosen sätkyn ja yksi päättää rynniä niin että otteeni riimunnarusta irtoaa. Kolmikko lähtee lätkimään laitumen keskelle, Eetu peesaten selkeästi vähän hämmentyneenä tästä yhtäkkisestä työtehtävistä vapautuksestaan. Vaikka tiesinkin huutamisen olevan turhaa, kutsuin hevosta ja käskin sitä muutaman kerran pysähtymään. Huomasin että pojan korvat kääntyivät kuulostelemaan ja ravin tahti hidastui käynniksi. Vähän aikaa huudeltuani "prrt seeeis eetu", poni pysähtyi, vilkaisi vielä kerran kavereihin jotka sinkoilivat nyt jo matkan päässä ja päätti jäädä odottamaan kunnes pääsin epäuskoisena tarraamaan taas riimunnarusta kiinni.
On se upea, suurien tunteiden hevonen (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti