Huh hellettä ja hyi paarmoja! Eetukin on selkeästi kääntänyt vapaalle, toissapäiväinen hölkkälenkki maastossa todisti sen että jos ihmiset unohtelevat viikonpäiviä, poni unohtaa takajalkoja talliin. Takaset laahasivat muutaman sentin maanpinnan alapuolella, jos paikallaan oltaisiin ravattu niin mitä luultavimmin olisimme kohdanneet arkeologisia löydöksiä.
Eilen taas mukaan maastoilemaan lähti tallikaveri, ja hevoset tulivat loistavasti toimeen. Pirteä seura saiheutti Eutskassakin sen, että laukassa sai muutaman kerran muistuttaa että jos me mentäisiinkin ihan hissuksiin täällä perässä.
Koulutunneilla on käyty ahkerasti kerta viikkoon ja kuin huomaamatta vaatimustaso on noussut - enää ei riitäkään pelkkä eteenpäin hölköttely tarpeeksi suurella temmolla vaan täytyisi löytyä selän työskentelyä ja asetusta ja tahdikkuutta ja tasaisuutta.
Meinasi unohtua. Eetun kanssa yhteistä matkaa ollaan taitettu jo vuosi. Toisaalta tuntuu että tuon hevosen kanssa ollaan koettu paljon ja toisaalta tuntuu että matka on vasta alussa. Niinhän se onkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti