Kuvat c. Tiinamari Karvinen
lauantai 23. lokakuuta 2010
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Kraniohoidossa
Eetulla oli tänään kraniosakraalihoito Helénin ratsutilalla Viitailassa. Ennen hoitoa se kävi omistajansa kanssa tunnilla, ja oli kuulemma ollut oma itsensä vieraasta ympäristöstä huolimatta (: On se niin fiksu!
Olimme maalailleet kaikennäköisiä kauhukuvia ennen kraniohoitoa. Pahiten pelkäsimme diagnoosia selästä, koska se oli tuntunut olevan jumissa ja etenkin satulan laitto oli ollut Eetun mielestä ihan tyhmää viime päivinä. Suoristunut lannerankakin oli todella potentiaalinen ongelmien aiheuttaja -ehdokas...
Kraniohoidon edetessä hoitaja Merja epäili hiukan kuivanoloisten lihasten ja karvan syyksi keuhkoissa olevaa jumia, mutta aiheuttaja olikin yläruoansulatuskanavissa. Näin saatiin palaset loksahtamaan paikalleen myös satulanlaitto-operaatioissa. Eetun maha oli sen verran kipeä että etenkin satulavyön laitto oli vastenmielistä sille, eikä liikkuminenkaan varmaan maita mahanpurujen vaivatessa... Hoito on tosi yksikertainen, luontaistuotteilla kuten esimerkiksi nokkosilla selvitään, ja kuulemma vatsavaivat ovat siitä kivoja hoitaa että ne paranevat yleensä nopeasti. Merja suositteli myös kalkin syöttämistä jotta saataisiin kaviot paremmiksi. Heinää tulee myös lisätä reilusti.
Muuten Eetu oli kuulemma todella terve hevonen! Yhtään suurempaa ongelmakohtaa ei löytynyt, yksi jumi hoidettiin vasemmasta kainalosta (sama jalka jossa kaviopaise oli). Joten suuuri taakka putosi harteilta, oli ihana kuulla että meillä on ihan oikeasti täydellinen hevonen, terveyttä myöden :D
Olimme maalailleet kaikennäköisiä kauhukuvia ennen kraniohoitoa. Pahiten pelkäsimme diagnoosia selästä, koska se oli tuntunut olevan jumissa ja etenkin satulan laitto oli ollut Eetun mielestä ihan tyhmää viime päivinä. Suoristunut lannerankakin oli todella potentiaalinen ongelmien aiheuttaja -ehdokas...
Kraniohoidon edetessä hoitaja Merja epäili hiukan kuivanoloisten lihasten ja karvan syyksi keuhkoissa olevaa jumia, mutta aiheuttaja olikin yläruoansulatuskanavissa. Näin saatiin palaset loksahtamaan paikalleen myös satulanlaitto-operaatioissa. Eetun maha oli sen verran kipeä että etenkin satulavyön laitto oli vastenmielistä sille, eikä liikkuminenkaan varmaan maita mahanpurujen vaivatessa... Hoito on tosi yksikertainen, luontaistuotteilla kuten esimerkiksi nokkosilla selvitään, ja kuulemma vatsavaivat ovat siitä kivoja hoitaa että ne paranevat yleensä nopeasti. Merja suositteli myös kalkin syöttämistä jotta saataisiin kaviot paremmiksi. Heinää tulee myös lisätä reilusti.
Muuten Eetu oli kuulemma todella terve hevonen! Yhtään suurempaa ongelmakohtaa ei löytynyt, yksi jumi hoidettiin vasemmasta kainalosta (sama jalka jossa kaviopaise oli). Joten suuuri taakka putosi harteilta, oli ihana kuulla että meillä on ihan oikeasti täydellinen hevonen, terveyttä myöden :D
perjantai 1. lokakuuta 2010
Elonmerkkejä
Tosiaan, hengissä vielä ollaan ja hevonen ja kavio toipumassa kovaa vauhtia! Siitä todisteita kuvien muodossa (:
Viikonloppuna hevonen toimi kuin ajatus, kunhan oltiin puolisen tuntia saatu verrytellä ja tuijotella mörköjä... Pientä keskustelua vaadittiin aluksi myös kääntymisen kanssa. Otettiin lisäksi ensimmäiset laukkapätkät, joihin olen tyytyväinen: ei ensimmäistäkään elettä hevoselta lähteä lisäämään omatoimisesti vauhtia, kuuntelu oli hyvä ja jopa niska alkoi pikkupätkän lopussa tippua lipputangon tilalta alaspäin.
Tiistaina taas tutustuin Kakeen, yhteen Eetun monista persoonallisuuksista. Koskaan ennen en ole Eetun selässä miettinyt, minneköhän päin tästä seuraavaksi lähdetään. Hevonen oli viulunkieltäkin jännittyneempi, ravi ei edennyt minnekään ja kaikkialla oli mörköjä... Puolen tunnin taisteluiden jälkeen hain yhden ihan kivan voltin ja sitten tulin alas taluttelemaan loppukäynnit... Näinkin siis välillä :D
Viikonloppuna hevonen toimi kuin ajatus, kunhan oltiin puolisen tuntia saatu verrytellä ja tuijotella mörköjä... Pientä keskustelua vaadittiin aluksi myös kääntymisen kanssa. Otettiin lisäksi ensimmäiset laukkapätkät, joihin olen tyytyväinen: ei ensimmäistäkään elettä hevoselta lähteä lisäämään omatoimisesti vauhtia, kuuntelu oli hyvä ja jopa niska alkoi pikkupätkän lopussa tippua lipputangon tilalta alaspäin.
 |
| Alussa... |
 |
| ...keskivaiheilla... |
 |
| ...ja lopussa. |
Torstaina kävimme pitkästä aikaa tunnilla. Olin todella yllättynyt siitä, miten hyvin tunti oikeasti meni! Heti alkukäynneissä hevonen oli rentona, möröt olivat lähteneet kotiin ja kun otin ohjat, Eetu pyöristyi ja oli tosi helposti muokattavissa niin lyhyeksi tai pitkäksi kuin halusin. Tämän takia tosin ravimme oli hiukan epätasaista, koska käteni eivät pysyneet paikallaan ja tuntuma selkeänä vaan välillä ohjat olivat löysät, tuntuma katosi ja hevonen sen mukana joko ylös tai liian alas. Muutamia, vähän pidempiä pätkiä tuli kun hevonen tuntui sikahyvälle, kevyelle ja pehmeälle. Kääntyminenkään ei ollut suuri ongelma.
Tein myös muutaman laukannoston, ja sain jonkunnäköisen ahaa-elämyksen. Olin aikaisemmin vain jäänyt laukka-avun kanssa päälle, myötäämättä sitä ollenkaan. Kun tein minimaalisen puolipidätteen, "heilautin" jalkaani eteenpäin ja päästin sen taas omalle paikalleen, Eetu nosti laukan kivasti. Mulle oli tosi vaikeaa pysyä laukassa lantiosta rentona ja myödätä laukkaa, nyt sain muutaman kerran hyvän fiiliksen siitä kuinka hevonen laukkaa ja minä istun rentona myötäillen liikettä. Mutta on silti kauhean vaikeaa uskoa sitä, että kyllä se hevonen jatkaa laukkaamista vaikka en sitä koko aikaa eteenpäin tuuppaa...
perjantai 17. syyskuuta 2010
Päivityskatkoa on ollut - suurimmilta osin epävarmasta tilanteesta johtuen josta en ole viitsinyt (mahdollisesti virheellisiä) väliaikatietoja antaa.
Eetu alkoi pari viikkoa sitten ontua oudosti - aivan normiliikutuksen ja vielä kahden kävelypäivän päätteeksi. Eri tahoilta kysyttiin mielipidettä ja välillä ennusteet kuulostivat melko hurjiltakin.. Loppujen lopuksi syyksi varmistettiin kaviopaise, mitä ollaan tässä muutama päivä paranneltu. Kengittäjä tuli aukaisemaan paiseen jonka jälkeen betadinehaudetta on kaviossa pidetty. Tänään ei enää haudetta ollut ja kävin kävelyttelemässä Eetua noin vartin verran, poni oli todella nätisti huomioon ottaen pitkän karsinalevon. Jalalle pystyy jo astumaan normaalisti, tästä taas lähdetään lihaksia ja kuntoa kohottelemaan kun saadaan lupa ratsastaa (:
sunnuntai 5. syyskuuta 2010
perfection
Torstaina ratsastuksen jälkeen leijuin monen kilometrin korkeudella. Niin helpolta ei ratsastus ole varmaan koskaan tuntunut, hevonen suorastaan lensi.
Alkuravit menivät kolmikaarisella siihen, että poni kipitti ilman selkää tuijotellen ulospäin, koska kova tuuli kahisutteli puiden lehtiä kentän reunalla. Olisin voinut alkaa vaatimaan hevoselta heti keskittymistä ja taipumista, mikä olisi todennäköisesti vain lisännyt jännittämistä, mutta päätinkin vain että herra saa tuijotella minne tykkää, minä menen nyt kolmikaarista ja keskityn istuntaani. Pikku hiljaa alkoi Eetukin keskittymään huomatessaan, etten lähtenytkään juttuun mukaan ja että tässä nyt ihan oikeasti tehdäänkin jotain tehtävää. Olen tosi tyytyväinen kolmikaarisiin, kääntyminen toimi kiitettävästi enkä joutunut korjaamaan ohjalla ja raipalla kuin muutaman kerran kun Eetu ei ymmärtänyt/jaksanut keskittyä.
Oikea laukka nousi uralla hyvin, mutta vaihtui vasemmaksi heti kahden askeleen jälkeen. Tein jokaisen vaihdon ja raville rikon jälkeen uuden ja rauhallisen noston mahdollisimman nopeasti, jo kahden raviaskeleen jälkeen. Tarkastelin samalla istuntaani, jos olisinkin antanut tietämättäni vaihtopyynnön hevoselle. Jatkoimme tätä kaksi askelta laukkaa - vaihto - rikko - uusi nosto -tyyliä monta kierrosta ja viidestä kymmeneen minuuttia, kunnes laukkasimme lopulta kokonaisen lyhyen sivun oikeaa laukkaa ilman katkoja. Tässä vaiheessa kiitin paljon, vaihdoin suuntaa ja nostin vasemman laukan mikä nousi todella hyvin jos vertaa aikaisempia nostojamme! Laukka säilyi hyvin ja tuntui helpolta ja kevyeltä, pystyin keskittymään istuntaa. Liike ylös - ei tuupata eteenpäin. Muutaman askeleen ajaksi pääsin oikeasti mukaan laukkaan, ja tunsin kuinka hevosen selkä pyöristyi ja se alkoi polkea kunnolla takasilla alleen. Ensimmäistä kertaa säätelin laukkaa pelkällä istunnalla ylöspäin ja Eetu kokosi upeasti laukkaa pariksi askeleeksi! Pitkällä sivulla pyysin istunnalla hevosta pidentämään askelta ajattelemalla pidemmäksi aikaa ylöspäin ja muutaman millin eteenpäin - ja hevonen lensi pitkän sivun lisätyssä laukassa!
Vasemman laukan jälkeen myös oikea sujui hyvin, menimme monta kierrosta ja ympyrää ilman laukanvaihtoja, hevosen kuunnellessa tarkasti ja tehden selkeästi töitä pysyäkseen pyytämässäni laukassa.
Siirryimme kevyeeseen raviin mikä oli uskomattoman lennokasta ja joustavaa, sain tehdä tosissaan töitä että pysyin kevennyksessä hevosen mukana enkä heilahtanut joka askeleella ylös. Hevonen kulki rentona, pyöreänä ja ravi oli energistä. Käännyimme tismalleen siitä mistä olin ajatellut, ilman ohjas- tai pohjeapuja, asetus oli tasainen ympyröillä kumpaankin suuntaan.
Loppukäynnit teimme baanalla. Vaikka tuuli oli melkein myrskylukemissa (ainakin siltä se tuntui...) ja muut hevoset laukkailivat laitumilla, Eetu pysyi käynnissä vaikka selkeästi vähän jännitti tilannetta. Viimeiselle suoralle kotiinpäin pystyin antamaan täysin pitkät ohjat ja hevonen kulki rentona välittämättä möröistä.
Tätäkö on täydellisyys?
Alkuravit menivät kolmikaarisella siihen, että poni kipitti ilman selkää tuijotellen ulospäin, koska kova tuuli kahisutteli puiden lehtiä kentän reunalla. Olisin voinut alkaa vaatimaan hevoselta heti keskittymistä ja taipumista, mikä olisi todennäköisesti vain lisännyt jännittämistä, mutta päätinkin vain että herra saa tuijotella minne tykkää, minä menen nyt kolmikaarista ja keskityn istuntaani. Pikku hiljaa alkoi Eetukin keskittymään huomatessaan, etten lähtenytkään juttuun mukaan ja että tässä nyt ihan oikeasti tehdäänkin jotain tehtävää. Olen tosi tyytyväinen kolmikaarisiin, kääntyminen toimi kiitettävästi enkä joutunut korjaamaan ohjalla ja raipalla kuin muutaman kerran kun Eetu ei ymmärtänyt/jaksanut keskittyä.
Oikea laukka nousi uralla hyvin, mutta vaihtui vasemmaksi heti kahden askeleen jälkeen. Tein jokaisen vaihdon ja raville rikon jälkeen uuden ja rauhallisen noston mahdollisimman nopeasti, jo kahden raviaskeleen jälkeen. Tarkastelin samalla istuntaani, jos olisinkin antanut tietämättäni vaihtopyynnön hevoselle. Jatkoimme tätä kaksi askelta laukkaa - vaihto - rikko - uusi nosto -tyyliä monta kierrosta ja viidestä kymmeneen minuuttia, kunnes laukkasimme lopulta kokonaisen lyhyen sivun oikeaa laukkaa ilman katkoja. Tässä vaiheessa kiitin paljon, vaihdoin suuntaa ja nostin vasemman laukan mikä nousi todella hyvin jos vertaa aikaisempia nostojamme! Laukka säilyi hyvin ja tuntui helpolta ja kevyeltä, pystyin keskittymään istuntaa. Liike ylös - ei tuupata eteenpäin. Muutaman askeleen ajaksi pääsin oikeasti mukaan laukkaan, ja tunsin kuinka hevosen selkä pyöristyi ja se alkoi polkea kunnolla takasilla alleen. Ensimmäistä kertaa säätelin laukkaa pelkällä istunnalla ylöspäin ja Eetu kokosi upeasti laukkaa pariksi askeleeksi! Pitkällä sivulla pyysin istunnalla hevosta pidentämään askelta ajattelemalla pidemmäksi aikaa ylöspäin ja muutaman millin eteenpäin - ja hevonen lensi pitkän sivun lisätyssä laukassa!
Vasemman laukan jälkeen myös oikea sujui hyvin, menimme monta kierrosta ja ympyrää ilman laukanvaihtoja, hevosen kuunnellessa tarkasti ja tehden selkeästi töitä pysyäkseen pyytämässäni laukassa.
Siirryimme kevyeeseen raviin mikä oli uskomattoman lennokasta ja joustavaa, sain tehdä tosissaan töitä että pysyin kevennyksessä hevosen mukana enkä heilahtanut joka askeleella ylös. Hevonen kulki rentona, pyöreänä ja ravi oli energistä. Käännyimme tismalleen siitä mistä olin ajatellut, ilman ohjas- tai pohjeapuja, asetus oli tasainen ympyröillä kumpaankin suuntaan.
Loppukäynnit teimme baanalla. Vaikka tuuli oli melkein myrskylukemissa (ainakin siltä se tuntui...) ja muut hevoset laukkailivat laitumilla, Eetu pysyi käynnissä vaikka selkeästi vähän jännitti tilannetta. Viimeiselle suoralle kotiinpäin pystyin antamaan täysin pitkät ohjat ja hevonen kulki rentona välittämättä möröistä.
Tätäkö on täydellisyys?
lauantai 28. elokuuta 2010
koulua ja suojia
Torstaina ratsastelin koulua kentällä tunnin, ja pienten alkukankeuksien jälkeen alkoi ravissakin löytyä kiva tahti ja rentous - vaikka metsän möröt välillä kyttäilivätkin menoamme...
Olen tosi tyytyväinen siihen että Eetu on alkanut nyt rentoutua ja heti alkukäynneissä hakee kuolaimelle ja eteen-alas. Tasaisella kädellä ja ulko-ohjan tuella olen oppinut hieman säätelemäänkin herran muotoa, mutta korkeammaksi ei ole mitään tarvetta sitä hakea ennen kuin matalampi muoto tulee kaikissa askellajeissa ja säilyy hyvin aktiivisen takaosan kera. Nyt ei aina takapää ole tarpeeksi aktiivinen, mutta pikkuhiljaa alkaa parantua, ja koko ajan pienemmillä avuilla. Käännöksiin - ja oikeastaan kaikkeen - pätee Eetun kanssa sääntö: vähemmän on enemmän. Mitä vähemmän jään pumppaamaan jalalla ja mitä vähemmän kääntämällä käännän ja menen edelle kaarteissa, sitä paremmin herra kulkee.
Kiva huomata että yhteistyö alkaa pikkuhiljaa sujua (:
Puolivahingossa kävin myös SatulaSopin verkkokaupassa... Ja löysin sieltä aivan jumalaiset suojat! Globuksen nahkaiset hivutussuojat saivat unohtamaan kaiken muun ja muutaman minuutin vain ihailin niitä... Kaiken lisäksi hintakaan ei ylitä budjettia, toisin kuin kaikki muut katselemani nahkasuojat remmeillä.
Olen tosi tyytyväinen siihen että Eetu on alkanut nyt rentoutua ja heti alkukäynneissä hakee kuolaimelle ja eteen-alas. Tasaisella kädellä ja ulko-ohjan tuella olen oppinut hieman säätelemäänkin herran muotoa, mutta korkeammaksi ei ole mitään tarvetta sitä hakea ennen kuin matalampi muoto tulee kaikissa askellajeissa ja säilyy hyvin aktiivisen takaosan kera. Nyt ei aina takapää ole tarpeeksi aktiivinen, mutta pikkuhiljaa alkaa parantua, ja koko ajan pienemmillä avuilla. Käännöksiin - ja oikeastaan kaikkeen - pätee Eetun kanssa sääntö: vähemmän on enemmän. Mitä vähemmän jään pumppaamaan jalalla ja mitä vähemmän kääntämällä käännän ja menen edelle kaarteissa, sitä paremmin herra kulkee.
Kiva huomata että yhteistyö alkaa pikkuhiljaa sujua (:
Puolivahingossa kävin myös SatulaSopin verkkokaupassa... Ja löysin sieltä aivan jumalaiset suojat! Globuksen nahkaiset hivutussuojat saivat unohtamaan kaiken muun ja muutaman minuutin vain ihailin niitä... Kaiken lisäksi hintakaan ei ylitä budjettia, toisin kuin kaikki muut katselemani nahkasuojat remmeillä.
Kuvat SatulaSoppi.net
sunnuntai 22. elokuuta 2010
minä rakastan näitä iltojani kanssa sun
Takana tunnin kävelylenkki maastossa, huomasin että kauniin syyspäivän maisemat herättävät Eetun sisäisen Filosofin henkiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)